Onnen päivä
Tänä aamuna vetäisin sujuvasti jalkaani vuosien takaiset lempifarkut. Tsuih. Huomasin yhtäkkiä omistavani ainakin kolmet istuvat, uudet vanhat farkut.
Pakkasin evääksi banaanin ja raejuustoa aivan uudella innolla.
Töihin rientäessäni vedin hanskoja käsiini ja tunsin jotain outoa muhkuraa hanskan sisäpuolella. Tarkempi tarkastelu osoitti vuoriin takertuneen rakeen sallittua salmiakkia.
Aamupäivällä kahvihuoneessa kaatelin mukiini juuri kahvia, kun työtoveri kysyy, että onks sulla uudet farkut. Ette arvaa, kuinka hyvää teki sanoa, että eikun ikivanhat mutta sisältö on kaventunut 3 kiloa.
Joku oli tuonut rasiallisen erittäin kaloripitoisen näköisiä järjettömän kokoisia suklaapalloja kahvihuoneeseen. Tuijotin niitä koko mukillisen ajan kuola valuen äärimmäisen hyvin istuvissa farkuissani. En ottanut.
Iltapäiväevääksi otettuun banaaniin oli liiskautunut taas yksi salmiakki.
Jälkipuheet
Onnea, no, ole ottamatta, mutta ei se yksi suklaapallo, se loppusumma vaarallista.
Yksi on monen alku. Tunnen itseni. Parempi siis olla ottamatta sitä ensimmäistä.
En tiennytkään tuollaisista karkeista! Saako niitä tavallisesta kaupasta? Tällaiselle mahdottoman sokeririippuvaiselle ihmisparalle moisista voisi olla iloa...
Olen salmiakki-riippuvainen ja arvaapa, kuinka ilahtunut olin tuosta löydöstä. Ihan tavallisista K-kaupoista ja Kitumarketeista löytyy. Joskus salmiakkien luota, joskus pikkupussien luota. Ja voin vakuuttaa, että ovat oikean karkin makuisia, eivät aiheita vatsavaivoja ja niissä on kuitua niin, että ruisleipäkin jää toiseksi.
Noin mäkin ajattelin, et vau mikä löytö, mutta pussillisen pisteltyä oli olo yhtä kamala tai jopa kamalampi kuin ihan minkä tahansa muun keinomakeutetun karkin syömisen jälkeen --> vatsa sekaisin pari päivää.
Jos salmiakkia pitäisi syödä vain muutama kpl päivässä, on laihdutuksen puolesta ihan sama, onko tuote sallittua vai paheellisen sokerillista.
Minusta nuo eroavat mistä tahansa keinomakeutetuista karkeista kahdesta syystä. Ensinnäkin Nellie Dellies –makeiset on makeutettu erittäin pienellä määrällä intensiivimakeuttajia: aspartaamilla ja asesulfaami K:lla. Niissä ei ole käytetty lainkaan sokerialkoholeja (polyoleja), jotka saattavat aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia.
Toisekseen ne ovat hyvin korkeakuitupitoisia, joka osalle ihmisistä saattaa aiheuttaa täysinäisen tai ”ilmaa vatsassa” tunteen. Minä kuitenkin asetan korkeakuituisuuden aika korkealle, se on piirre, jota ei ole muissa makeisissa tässä määrin. Ja kokrkeakuituisuus esimerkiski ruisleivissä lasketaan eduksi ihmisen vatsalle. Osin tottumiskysymys ja osin yksilöllinen piirre on tietenkin kuitusietoisuus.
Vertailun vuoksi: Kuidun määrä karkeissa on 70g per 100g. 25g eli 1 annos makeisia sisältää saman määrän kuitua kuin 4,5 ruisleipää.
Maailmassa, jossa ihmiset kuolevat nälkään kuin kärpäset, on hieman kornia hihkua painonpudotuksesta. Etenkin, kun et ole ikuna epäterveellisen lihava ollut.
Maailmassa, jossa ihmiset kuolevat liikalihavuuden aiheuttamiin tauteihin, on hyvinikin syytä hihkua painonpudotuksesta ja kertoa siten, että se on mahdollista kaikille. Myös niille, joilla verenpaineet ja kolesterolit paukkuvat ja verisuonet tukkeutuvat ja polvet pettävät liikapainon alla.
Eikö juuri maailmassa, jossa ihmiset kuolevat nälkään, tulisikin hihkua siitä, että syö vähemmän? Siis typerää olisi minusta hihkua, että "meilläpä on ruokaa niin paljon, että syön itseni oikein lihavaksi!"
Ooh, Nelliedelliet ovat kuin ovatkin törkeän hyviä, mutta puoli pussillista jo sai aikaan kivuliaan suolistoräjähdyksen. (Ja no, pussissahan suositellaankin makeisten nauttimista usean päivän mittaan) Lieneekö haittavaikutukset yksilöllisiä?
Exme, veit sanat käsistäni.
Nellie-pussi tahtoo kyllä päivän mittaa kulua, ei siitä usemmaksi ole.