Kuurottaista ja paikallista uskonpuutetta
Kustannuspaikalla silloin tällöin löydän itseni tilanteesta, jolloin huomaan olevani kujalla kuin Burberry-rouvan villakoiran jätös. Virkavuodet kuitenkin ovat koulineet pitämään julkisivun peruslukemilla ja olemaan kuin ymmärtäisin kaiken mutta heti tilanteen lauettua olen rientänyt ottamaan asiasta selvää.
Missä välissä maailma muuttui niin, ettei enää tarvitse tietää mistään mitään mutta pokka pitää vaikka suu jauhaa kuin tuuli huulia heiluttaisi. Mitä korkeammassa asemassa tyyppi on, sitä hatarammat ovat tietonsa ja esitystapansa itsevarmempi muita. Kukaan ei alisemmasta / uusimmasta päästä kuulijakuntaa / työryhmää kehtaa / tohdi / raaski oikaista ja niin jää terävään päähän pysyvä itsensä ylivertaisuuden olettama.
En tiedä, jaksanko satavuotiaaksi asti tätä sirkusta.
Jälkipuheet
Minäkin myönnän, että tuskin jaksan tuhatvuotiaaksi tätä oravanpyörää, mutta siihen asti otan takuulla kaiken irti siitä, että olen eräänlainen verbaalinen nero. Ja siitä on meillä päin uskomatonta hyötyä.
Koska uskomattoman harva on koskaan perehtynyt käsillä oleviin asioihin sillä tavalla todenteolla, se, jolla en edes yksi, vastaanottavan viiteryhmän näkökulmasta hyvin perusteltu argumentti, lopulta voittaa.
Mietittiin yhtenä päivänä, että voisiko nykypäivänä laittaa CV:n erityisosaaminen-sarakkeeseen jotakin sellaista kuin "suuri suu, suuret puheet". Luulen, että nykyään jo voisi.
Se muuten ON uskomatonta, miten heppoisilla tiedoilla sitä lähdetään kahta kättä heilutellen mihin tahansa työryhmään ja siellä oikein esittelemään tietämättömyyttään. Kerta toisensa jälkeen. Minä kun olen tällainen nössö, niin naureskelen itsekseni vaan. Ehkä täytyy ryhdistäytyä.
Oletko muuten, asiasta kahdeksanteen, katsonut sunnuntai-iltaisin kolmoselta sarjaa Aina vaarassa. Siinä se Mary on niin ihan kuin sinä, joten meillä sarja kulkee nimellä Veeris.
Just ajattelin viiskymppistä kaveriani, joka on odottanut eläkkeelle pääsyä (siitä mun hänelle junailemasta virastaan) kuin kuuta nousevaa.
Usein puheessa vilahti tuo, mitä hän tekee siten eläkkeellä .
hän on vielä hyvin herkkä pettymään, ja katkeroittamaan mielensä.
Kahvipöydässä oli tänään masentuneita naamoja. Minä en niin osaa asiaa surra, jos minua haluavat pitää vaikka sitenkymppiseksi, niin omapa on häpeänsä. Juuri tuli radiosta uutisissa, että Työeläkelaitoksen päivystävän dosentin mukaan puolet 63-67-vuotiaista on työkyvyttömiä. Silläkö tämä elämä pelastuu, että työkyvyttömät istuvat penkeillään nauttimassa isohkoa palkkaa, työt ovat tekemättä, kun ei osaa/jaksa/viitsi ja nuoret ja taitavat nostavat työttömyyskorvauksia.
Katsotaan vaan, niin Vanhanen korjaa kohta lupauksiaan. Hänhän lupasi olla pääministerinä vielä vuonna 2019 eli 63-vuotiaana. Eiköhän nyt laiteta siihen saman tien vaikka tollaset 4 vuotta lisää, että saadaan oikein kunnolla kuntoon maan asiat. Ei kai sitä nyt kesken kaiken eläkkeelle lähdetä.
En ole katsonut, kun en juuri sarjoja katso. Täytyy ehkä? Tämä on melkein yhtä pelottavaa kuin se, kun tätini kerran soitti ja kysyi kisaanko parhaillaan Nelosella pyörivässä tietovisassa.
Katso kerran ja kerro, tunnetko itsesi. Mary on minusta niin ilmetty Veera, ettei mitään määrää: paha suustaan ja nokkela ja ihan Veeran näkönen.