« Kysy mitä vaan | Pääsivu| Ei sillä, että yhtään rasittaisi tämä »

Keskustelun taidosta

Eräänkin kerran on tullut mieleen, että olen syntynyt aivan väärällä vuosisadalla. Tai tuhannella, en tiedä. Mutta sen tiedän, että en pysty tuntemaan oloani kotoisaksi aikana, jolloin ihmisiä ei kuunnella, heidän sanomansa ymmärretään tahallisesti ihan miten sattuu ja jos oikaisee, niin huudetaan entistä lujempaa päälle ja puhutaan kirveen varsista, kun keskustelu koski tomaatin kilohintaa Närpiössä.

Keskustelu tarkoittaa nykyään sitä, että oman napansa ympärille keriytyneet ihmistekeleet näkevät vain itsensä ja näkemästään humaltuneina huutavat hiljaisiksi ne, jotka ovat eri mieltä. Vaihtoehtoisesti vaikenevat erimieliset, asioista uteliaat tai yleensäkään mitään mieltä olevat kuoliaiksi.

En jaksaisi aina vääntää sitä rautalankamalliakaan. Tai ehkä tulisin paremmin ymmärretyksi, jos vääntäisin rauta lanka mallin. Siis jos olisin ilkeä ihminen. Mitä en ole. Vielä.

Jälkipuheet

An mennä vaan perkele, rupea öykkäriksi.
Ole ilkeä.
Kunnolla.
Jatkat vaikka nyt sanotaan kolmen heittovuoron ajan.
Sitte vedät takasin, olet kuin et oliskaan.
Kysyttäessä hymähdät vaan että "oh, en tiedä mikä minuun meni, annoin varmaan tunteilleni vallan".
Tutki sisäistä minääsi ja kysy siltä miltä nyt tuntuu.
Se sanoo että tekipä hyvää ajaj.
Päätät ottaa tarpeen vaatiessa uusiksi.

JumaLAUTA, sanoisi Reino Repomies ja olisi oikeassa. Kiitos. Noin menettelen. Heti seuraavien heittokisojen aikana. Sanotaan vaikka se kolme heittovuoroa.

Opettelen ulkoa peilin edessä viattomalla ilmeellä: "oh, en tiedä mikä minuun meni, annoin varmaan tunteilleni vallan". Ja perään hämmentynyt kysymysmerkki, joka on tulkittavissa myös, että ehkä en pysty enää pidättelemään tunteitani kovin usein.

Kirveen varsia onkin miehevämpi heitellä kuin tomaatteja.

Oletko Sika ajatellut uraa personaali treinerinä?

Tule meidän tätiporukkaan, nauretaan paljon, eikä olla ilkeitä. Joskus kyllä voi muutama puhua yhtäkin aikaa... kolmesta eri maasta.

Ehdottomasti. Jos siellä jitterbugataan.

No osasitpa valita sanasi naulankantaan. Hieno kirjoitus.

Rata kiskolla vaan.

Itkupilli, kiitos. Kummasti helpottaa pään kiristrystä, kun joku paijaa.

Ajattelin kyllä ensin rata kiskoja. Mutta myös rata pölkkyjä. Molemmat ovat kyllä melko painavia. Mutta toisaalta, saapahan paino harjoittelua työ aikana.

Mikä sokaisee ihmiset, etteivät he näe muuta kuin itsensä? :o)

Se on varmaan se oma napa niin sokaisevan häikäisevä otus.

Jos on hiljaa ja kuuntelee, on outo.
Minä minä minä -menttalitetti tuntuu rulettavan, valitettavasti.

Näin se on, valitettavasti. Enää eivät vaivaudu edes poliitikot ja toimittajat television keskusteluohjelmissa keskustelemaan. Niissä huudetaan toiset hiljaiseksi, päälle nimitellään ja haukutaan ja sen jälkeen puhutaan kirveen varsista vaikka aihe olisi saunan teko.

Blogien kommentointikin on alkanut hiipua. Joko ei vastata ollenkaan tai sitten luetaan rivien välistä asioita, joita siellä ei ole ja heitetään alatyylisiä vastakommentteja, joiden ainoa tarkoitus on kertoa, että ei tarvi tulla tänne natkuttamaan. Keskustelusta ei tietoakaan.

Huoh.

No se onkin oma taitonsa lukea rivien välistä, tuloksesta riippumatta. Minulta se ei ainakaan aina onnistu, mutta olenhan mies ;o)

Jos ihmiset pelkäävät sitä, että paljastavat itsensä alkaessaan "oikeasti" keskustelemaan. Tietämättömyys voi tulla esille ja voiko olla eri mieltä kuin muut?

Yllättävästi löydän täältä näin hyvän rakentavaa keskustelua kaipaavan kirjoituksen, kun tulin tuolta Valokuvatorstain keskustelusta http://www.inspis.vuodatus.net/blog/1787113#comments...

Miehet on siitä mukavia, etteivät lähde lukemaan niitä rivien välejä. Jos joku sinne jotain kirjoittaa, niin oma häpeänsä. Minusta vain se, mikä on kirjaimin kirjattu, on merkityksellistä.

Paljastumisen pelkohan se siellä säätelee. Vanha totuus on, että parempi pitää suunsa kiinni ja vaikuttaa tyhmältä kuin avata se ja paljastaa, että oikeasti on tyhmä. Siitä olen pitänyt kiinni.

Hieno yleistys tuo "miehet ovat siitä mukavia, etteivät lähde lukemaan niitä rivien välejä":) Eilen viimeksi kysyin töissä, että onko asia kiireellinen ja mieslukija räpsähti, että "ei
tartte olla sarkastinen!" En usko, että rivien välit ovat sukupuolesta kiinni oleva lukemisalue. Sen sijaan yksilöiden väliset erot kielen hienomekaniikassa ovat usein merkitseviä.

Se on totta, että hyvää keskustelua harvoin näkee - ja keskusteluohjelmat ovat usein yhtä huutosotaa, johon valitaan tarkoituksella skandaalinkäryisiä aiheita ja fanaattisia ihmisiä. Maltillisempi asenne tai keskustelu ei näemmä oikein enää seiskalehtiin tottuneille kansalaisille kelpaa :-(

No tottahan miehiä on moneen lähtöön. Useammin he kyllä yksiselitteisesti lukevat vain sen, mitä kirjoitettu on ja naiset hakevat niitä merkityksiä rivien välistä.

Tai mistä minä tiedän, mitä miehen päässä liikkuu. Mutta naisen pään liikkeet ovat tulleet tutuiksi.

Sori, Inkivääri, olit jäänyt filtteriin. Nuo linkit tuppaavat sen tekemään.

Yritän olla lukematta rivien välejä ;)

"Keskustelu tarkoittaa nykyään sitä, että oman napansa ympärille keriytyneet ihmistekeleet näkevät vain itsensä ja näkemästään humaltuneina huutavat hiljaisiksi ne, jotka ovat eri mieltä."

Ah! Hieno, täydellinen kiteytys maailman nykytilasta! Yllättävän paljon tämmöisen lukeminen laskee stressitasoa, vaikkei se muutakaan sitä tosiasiaa, että juuri näin on.

Onneksi luin tämän ennen kuin soitin korjaamon pojille. Pystyin ottamaan asian huumorilla, asiallisesti keskustellen ja näin molemmat vältyimme suuremmilta kolhuilta kuin jos olisin kiihdyspäissäni itsestäni erinomaistuneena humanistina alkanut väitellä bensaletkun logistiikasta asiantuntijan kanssa.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa