Arkeen palaaminen on enimmäkseen haikeaa. Takana on kauan odotettu loma, kaukana tunturit ja joulu ja lyhyet kaamoksen rennot päivät. Takana hitaat aamut ja pitkät lounaat. Yli kahden viikon jälkeen koti näyttää oudolta. Eteisen lattialla odottaa isohko kasa sanomalehtiä ja yksi joulukortti. Hapuilen valokatkaisijaa väärältä puolen ovenpieltä. Miten sitä niin nopeasti tottuukaan vieraisiin järjestyksiin. Surullinen, tyhjä koti. Pöydällä teippirulla muistuttamassa viimehetken joulupaketin kääräilystä. Kukat riiputtavat lehtiään henkitoreidensa viimeisillä voimilla.

Kun jääkaapissa on vain valo ja pikkujoulun irkkukahvia varten ostettua viskiä ja nälkä kurnuttaa siäelimistössä, niin mikä neuvoksi? Kanaliemikuutioita, vettä, pakastimesta puoli purkillista hapankaalia ja kuivamuonavrastosta pari pussillista Tandoorikana-lämminkuppikeittoaineksia. Viskit jätetään myöhempään käyttöön.

Se on taas uusi vuosi ja samat vanhat laihat lupaukset.