Juurihoito on syvältä
Siinä minä olin. Selälläni hammaslääkärin tuolilla, päässäni aurinkolasit ja kirkas lamppu pisti silmät valumaan vettä. Puristin rystyset valkeina käsinojia ja kuola valui suusta. Hammaslääkäri puhui salakieltä hammashoitajan kanssa kuiskien. Ymmärsin vain, että 23-millinen ja 19-millinen ja hankala tapuas.
- Sano vaan, jos sattuu, sanoi lääkäri.
Niinku millä, ajattelin. Kun suu on täynnä rautaa, tuppoja, sormia, molemmista suupielistä riippuu kilon painoiset koukut ja imutusvehje kuivaa kielen koppuraksi.
- Nyt mä tarvisin sun sormea avuksi. Mieluummin oikean käden etusormi, se sanoi.
Nostin sormeni pystyyn [tovin toki kelasin, että kumpi on oikea käsi ja paniikissa piti hetki laskea vielä, että mikä on eusormi]. Siinä minä makasin, etusormi pystyssä ja tunsin itseni kuolaavaksi idiootiksi, kun luulin kuulleeni väärin. Onneksi en. Tai onneksi ja onneksi: sormella piti painaa jotain levyä hampaita vasten ja lääkäri ja hoitaja poistuivat huoneesta. Siten kuului klik ja ne tuli takaisin.
- Sano taas, kun alkaa tuntua, sanoi lääkäri ja lisäsi koukkuja ja tuppoja suuhun.
- Mmmmmmm, vastasin ja yritin nyökytellä.
- Ei sitten ruokaa kahteen tuntiin, se sanoi tuntia myöhemmin.
Luuleeko se, että pystyn enää koskaan syömään yhtään mitään. Pelkastään jo hampaiden yhteen laittaminen sattuu. Juurihoito on syvältä.
Jälkipuheet
Hyh, puistattaa vieläkin. Tuollaisina hetkinä tosiaan tulee mieleen, että ihminen on lajina päässyt jo käymään kuussa, mutta penteleen juurihoitoakaan ei vielä saada tehtyä tableteilla. :D
Aivan.
Mutta on tässä hyvätkin puolensa: suu on niin kipeä, ettei hampaita voi kuvitellakaan vastakkain asettelevansa, joka tarkoittaa, että syödä ei voi. Joka taas tarkoittaa laihtumista.
Otan osaa. Hämmästyttävää, täsmälleen aivan samassa tilanteessa tänään... Ydellä lisäyksessä, lääkärin viimeinen kommentti oli: "Saattaa sattua myöhemmin vähän"
Taidan käydä hakemassa uuden buranan...
Ja pitää niin paikkansa. Sattuu.
Juurihoitoa en ole kokenut, mutta kun noin 8 vuoden välein (=vasta sitten kun särkee) käyn hammaslääkärissä, ikäviltä porauksilta en ole välttynyt. Ennen istuin paikallani reippaasti ilman puudutuksia, kunnes pääsin käsittelyyn, jossa porattiin hermoa, ja hammaslääkäri tarjosi puudutusta, mutta sanoi sitten, että kestää ihan pienen hetken vain. Se pieni hetki hermonporausta kesti 45 minuuttia, ja sen jälkeen minun suuhuni ei ole ilman puudutusta koskettu.
P.S. Sinut on haastettu...
Tarjolla olisi ajanvietettä haasteen muodossa tuolla blogissani..
Kiitos haasteista mutta juuri nyt pukkaa sen verran kiirettä kustannus- ynnä kotirintamalla, ettei pysty.
Mulla on tapana vielä ottaa ilman puudutusta nämä; mutta kun käy noin kerran vuodessa siellä niin mikään reikä tuskin ehtii juurihoitoo tarviivalle asteelle.
:D
Hammaskivenpoistossa tänä aamuna hikoilleena kysyn: mitä ihmeen urheilua on poraus ilman puudutusta?
Poraus ilman puudutusta on todella syvältä. Se on joku extreme-laji, jonka läpikäytyään kestää vaikka jalan irti leikkaamisen. Tai pään, sillä jos joku haluaa porausta ilman puudutusta, siltä on syytäkin leikata pää.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että juurihoidettava hammas on jo kertaalleen juurihoidettu, joten se on döööd. Tai siis sen piti olla mutta joku hämmästyttävä hermo oli jäänyt eläväksi. Eihän sen hampaan pitänyt myösköään enää tarvita juurihoitoa, joten sinänsä en hämmästy enää mistään.
Hammaskiven poisto on pahempaa kuin 10 juurihoitoa puuduttamatta elävään hampaaseen, sillä kiven poistoon ei saa puudutusta vaikka kuinka anelisi.
"poraus ilman puudutusta?" -älinää.
Niin, ... täton snadisti vaikee sanoiksi pukea, mutta löytyy jo Immanuel Kantilta havainto - ratsastaessaan hän mursi isovarpaansa - että äärimmäinen kipu voi ruumissa muuntua tietoisuuden kautta vastakohdakseen, mielihyväksi.
oli Imppa varmaankin wanha joogi; se on kuitenkin vaativa orientaatio.
Jospa itsensä kurittaminen tosiaan tuottaa jotain mielihyvää tai helpotusta. Näin olen ymmärtänyt itsensä viiltelijöiden tuntevan.
Ei siis viiltelyä vaan hammaslääkäriin vaan. Eikä mitään laser-poria vaan kunnon jyrsimiä, jotka pitävät ilkeää ääntä.
Nojaa, tuo nautinnon ja kärsimyksen, tuskan, välinen kausaalisuus, onhan se tiedetty: buddhalaiset osoittivat sen tieto-opillisesti ja empiirisesti, samoin stoalaiset.
Kaikki ankara voimaharjoittelu, ja kestävyysurheilu ym. "rääkki" perustuu tähän ko. kausaalisuuteen, syy-yhteyteen.