On se niin väärin. Opetus on kai, ettei kannata lopettaa kaikkea kivaa =) ?

Sain terkkarilta opetusta, että paino voi heitellä normaalisti vain puoli kiloa eri syistä, mutta tosi on että kuntosalille mennessä vaaka näyttää 1 1/2 kiloa vähemmän kuin lähtiessä. Siis paino nousee, vaikka juon vettäkin vain 2-4 dl. Ihme ja kumma. En siis ole normaali.

Jos satuit katsomaan dokumentin "kuukaudessa kokoon xxs", niin siinä toiselle koehenkilölle kävi niin että elimistö lakkasi pudottamasta painoa. Liian vähän syömistä.
Ja olisiko lenkkeily muuttanut painoa toiseen muotoon?

Ei saa ruumisparkaa ihan kerralla shokeerata. Sehän luulee (koska sillä on omat, erilliset aivot, joilla se ajattelee), että nyt tuli nälänhätä, ja alkaa säästää. Ja sitten ei laihdu. (Järjellä ajateltuna niin ei tietenkään voi käydä, että mitä vähemmän syö, sitä vähemmän laihtuu. Mutta niin siinä oikeasti käy. Tiedä sitten, mistä se elimistö repii ylimääräistä energiaa onnistuen pysymään saman painoisena.)

*huoks* Join the club, sister.
Olen muutaman vuoden tehnyt tarkkaa tutkimusta painon pudotuksesta ja julma totuus on ettei mm. hikoileminen auta mitään. Ja ihmisestä poistuvat muutkin eritteet ovat täysin painottomia.

Olen ns. viikot hyvin hyvin kevyellä ruokavaliolla aivan ja viikonloppuisin on lupa hieman täyttää kupua muullakin, mutta silti järki säilyttäen. Mitä on tapahtunut? EI YHTÄÄN MITÄÄN!!!!

Liikkumistakin on harjuuteltu, välillä vähemmän ja välillä enemmän, mutta yhtä paljon olisi varmaan vaikutusta makaamalla sohvalla hyvän kirjan kera.

Ainoa mahdollisuus olisi kai löytää keino palauttaa elimistön aineenvaihdunta nuoruuden tasolle tai nopempaa painonpudotusta tapahtuisi jos amputoisi toisen jalan...

Kurkkaapa kuinka Painonvartijat syövät: paljon ja koko ajan, ja paino tippuu. Niillä ei kuulemma ole ikinä nälkä.

On niillä valitettavasti nälkä, saman ruokapöydän ääressä istuu kaksi painonvartijaa. :) Mutta paino myös tippuu, kun jaksaa noudattaa ohjeita, eli syödä tarpeeksi.

Ei sekään tunnu kivalta, että paino tippuu ilman mitään selitystä. Ellei rakastuminen ole selitys.

Istuin aamun kahdessa kokouksessa. Ensimmäisessä vältin syömästä Dallas-pullan ja toisessa jälkiruokakiisselin kermavaahdolla. Täytyy repiä onnellisuutta vaikka siitä, että itsehillntä on kasvanut.

Olen joskus painonvartijoiden pistelaskusysteemin sisäistänyt ja se 18 sallittua pistettä tulee kyllä yllättävän nopeasti täyteen.

Joka jumalan ohjeessa sanotaan, että painon pudotus on niin yksinkertaista, että kulutetaan enemmän kuin syödään. VAAN KUN SE EI VAAN NYT MENE NIIN. Kele. Tässä on hyvin vähän järkeä: nesteen posituminen lisää painoa, Kuntoilu ja lenkkeily lisää painoa. Mutta anna olla, kun ajattelet, että no jumankauta, laitetaan shokkihoiotoa elimistölle ja syödään oikein messevästi, niin laskeeko paino. No ei. Teet niin tai näin, niin paino ei vaan laske. Eikä oikein voi vedota lihasmassan kasvuunkaan. Ainoa, mikä on voimaantunut, on itsekuri. Jotain sekin.

Ainoat helpot ja toimivat konstit laihtua on rakastua tai riutua sydänsuruissa. Jälkimmäistä en suosittele eikä se jatkuva rakastuminenkaan kai ole teknisesti mahdollista. Se kun tuppaa muuttumaan rakastamiseksi ja se taas lihottaa.

Tuosta laihiksesta vielä selviää, kun kerran pari syö tuhtisti ennen nukkumaan menoa.
:D

Tai jos menis oikein aikaisin nukkumaan, vaikka siinä seitsemän maissa, niin ei ehtisi syömään mitään ylimääräistä. Sillä tavalla ei myöskään tulisi vapaa-ajanvietto-ongelmia, koska matkoineen työpäivä ottaa 9 tuntia ja loppu aika 3 tuntia menee lenkillä. Syöminen hoidetaan lakisääteisillä työpaikan tauotuksilla.

Valitettavasti sillä menolla sosiaalinen elämä loppuu mutta onko sillä niin väliä, ihminenhän on tuossa tilassa jo niin kärttyisä, ettei sitä kukaan halua nähdäkään.

Nukkuessa sitä varmaan leijuu, ja jos ei nuku tarpeeksi pitkään, ei ehdi leijuminen alkaa, ja siksi paino nousee. Turhaa hienostelua ja egonkorotusta tutkijoiden sivistyssanat. Ylös noustua pitää nopeasti mennä vaa'alle, ennenkuin maan vetovoiman vaikutus pääsee vauhtiin. Miten muuten voisi selittyä, että jos punnitsen itseni heti, kun nousen, niin viisitoista minuuttia myöhemmin, samoissa vetimissä, vaikka en olisi syönyt tai juonut pisaraakaan, paino on noussut puolesta kilosta kiloon? Mutta muuten olen kyllä onnistunut laihtumisessa, puolessa vuodessa 15 kiloa, ja suurimmat oivallukset on olleet siinä, että pitää syödä tarpeeksi, saa syödä herkkujakin, ja liikunnasta pitää pitää lepopäiviä. (Ehkä ei kuitenkaan niin kuin minä ennen, että vain söin paljon, sallin itselleni paljon herkkuja, ja liikunnassa ei muuta ollutkaan kuin lepopäiviä...)

Miks sun pitää? Ymmärrän hyvän kunnon, mutta miks pitää tiputtaa 5 kg. Ootko ajatellut nyt aivan loppuun asti. Hei, täällä olosta pitää voida nauttia, eikä kituuttaa ja kitkuttaa. Poista kotoa vaa'at ja peilit. No, meikkipeili sallitaan. Siitä se lähtee. Ja jos siippa valittaa niin pistä kierrätykseen. Varmasti on ottajia...

Huojentavaa, etten ole yksin ongelmani kanssa. Tai en, koska olet onnistunut 15 kiloa. Onnea. Minä olen kyllä hyvässä alussa: kaikki ponnistukseni on palkittu tällä hetkellä vajaalla kilolla.

Pitäisi saada siis reippaat pari kiloa kuussa miinusta. Ei tule onnistumaan vaikka tuplaisin lenkit ja puolittaisin syömiset. Taikka toisinpäin.

Ei ymmärrä.

iVE. ERITTÄIN hyvä kysymys.

Söin entisessä elämässäni niin huonosti - kunnon ruokaa tosi vähän, kalorit sain kaikenlaisesta napostelusta - että kun ensin otin ne napostelut pois, jäljelle ei jäänyt juuri mitään. Piti oikein opiskella, että mitä sitä sitten pitäisi syödä, ja niillä opeilla laihtuminen on käynyt melkein itsestään. Syön paljon, nälkä ei ole, eikä tarvitse hampaita kiristellen kieltäytyä herkuistakaan. Kaikkein epäluuloisimmin suhtauduin suosituksiin siitä, kuinka paljon (hyviä) rasvoja piti syödä, ja ennen tutkiskelujani söin proteiiniakin vajaa puolet suosituksista. Kun sitten tuloksia alkoi tulla, ja vielä helposti, tämän kaikkeen skeptisesti suhtautuvan Lyytinkin oli pakko uskoa, että jotain perää lukemissani tiedoissa taisi olla. Juoksemiseen olen sittemmin jäänyt ihan koukkuun.

Kuulostaa minun elämältäni. Nyt olen siinä vaiheessa, että olen jättänyt napostelut pois ja tuntuu, että ei ole jäänyt juuri mitään. Paitsi pari hyvin pientä ateriaa päivässä. Nälkä ei ole. Luulen syöväni ihan oikeaoppisesti. Liikun keskivertoa enemmän. En syö karkkeja, keksejä, pullaa enkä suklaata. Tämän oikeaoppisemmin ei voi elää. Silti juuri mitään ei tapahdu.

Kerro minulle esimerkk ruokapäivästäsi, niin osaan suunnistaa oikeaan suuntaan.

No tässä yhden päivän esimerkki.
Aamiainen: n. 2 dl maustamatonta jogurttia, johon sekoitan noin 200g marjoja ja 3-4 rkl auringokukansiemeniä (tarvittaessa vähän makeutusainetta)
Lounas: Kasvispihvi, 2 paistettua munaa, 1-2 siivua ruisleipää, juustoa, margariinia, salaattia, kurkkua ym. vihanneksia
Välipala: Banaani
Päivällinen: Riisiä, papu-tofukastiketta, lanttua, porkkanaa tms.
Iltapala: Ananasrahka (purkki rahkaa+purkki ananasmurskaa)

En syö lihaa, ja siksi erityisesti riittävä proteiinin saanti oli aluksi haasteellista. Sitten löysin kananmunat, tofun ja rahkan... Toinen haaste oli hyvät rasvat, joihin vastaus oli ruokaöljy, siemenet ja pähkinät.

En mielelläni tuputtele omia näkemyksiäni asioista, uskon, että sitä täytyy itse löytää se oma juttu, joka loksahtaa omalla kohdalla, oli sitten kyse ruokavaliosta, liikunnasta, vuorokausirytmistä, työstä jne. Yhdelle toimii yksi, toiselle toinen ja tämä on toiminut minulla loistavasti. Toivottavasti sinäkin löydät oman loksahduksesi!

Syöt vain ruokia, joissa on pelkkiä jouleja eikä kaloreita ollenkaan.

Lyyti, hyvä vinkki. Voisin myös syödä vain ohuita ruokia, nehän eivät voi lihottaa. Niin kuin letut.

Kiitos Anne, tämä selvensi asiaa. Syöt monipuolisesti ja terveellisesti mutta todella kontrolloidusti.

Olen samaa mieltä, että jokaiselle loksahtaa oma juttunsa ja toiselle helppo on toiselle vaikea.

Eiköhän tämä tästä. Kiitos vinkeistä.