Että nytkö sitten lapset jäävät ilman äitiään ja kodin laatuaikaa ja joutuvat hunningolle potkimaan kirkosta palaavia mummuja, kun sunnuntaiaukiolot vievät lapsilta äidit kauppojen kassoille. Samaan aikaan halutaan kuitenkin kirjastontädit sunnuntaiksi töihin, koska sitä sunnuntain laatuaikaa he viettäisivät nimenomiten kirjastossa. Kirjastontädeillä ei ilmeisesti olekaan lapsia? No eihän niillä; vanhojapiikoja kaikki tyynni. Eikä vissiin lapsia ole myöskään poliiseilla, sairaanhoitajilla, toimittajilla, papeilla, lääkäreillä, kioskin tädeillä eikä hälytyskeskusten ja taksien päivystäjillä? Vain kaupan kassatädeillä on lapsia, jotka nyt yhtäkkiä kovasti alkavat kärsiä.

Onneksi naisten ylistämän Sari Sankariäidin lapset sentään saavat äidin kotiin. Aina, kun Sari kansanedustajan töiltään ja kaupunginvaltuuston kokouksiltaan ehtii. Mutta pientähän se on, ehkä vaivaiset 10-12 tuntia päivässä ja päälle valtuuston istunnot [ainakin, jos uskomme joskus taannoin Tanja Vienonen-Karpela-Saarela-Karpela-Sankariäidin kuvausta päivänsä kulusta]. Hämmästelen muuten sitä, että Sari Sankariäidille tieto lastensa määrästä ja olemassaolosta tuli tällä tavalla aivan yllättäen. Ilmeiseti hän ei ollut kerinnyt lapsiaan laskemaan lähtiessään kansanedustajaksi, kaupunginvaltuutetuksi ja suostuessaan ministeriksi.

Miesten koulun rinnalle pitää perustaa naistenkoulu, jonka perustutkintovaatimuksissa olisi aika monta opintoviikkoa suhteellisuudentajua ja muiden huomioon ottamista. Niin kauan, kun ei päästä sopuun siitä, kuka on tasa-arvoisempi toista ja millä mittarilla kenenkin lapset ovat arvokkaampia ja oikeutetumpia laatuaikaan ja kenen työ on arvokkaampaa kuin toisen, en lähtisi huutelemaan tasa-arvon perään lasten selkien taakse piiloutuen. Talonpoikaisen järjen ja suhteellisuudentajun käyttö ei myöskään ole kielletty. Ja ihan se Ojalan laskuoppikin oliisi hyvä hallita.