Mikään ei pelasta tai pilaa naisen päivää niin perusteellisesti kuin vaaka. Kun se elektroninen larpake hihkuu punaislla numeroillaan yhtenä aamuna yllättäen kahta kiloa vähemmän kuin edellisenä aamuna, niin voi sitä kepeän askeleen ja riemun ja kiitollisuuden määrää. Kaikki naiseuden alttarille uhratut kärsimykset vihdoin olivat näyttäytyneet suurin punaisin numeroin.

Kun sama maailmalopun kone neljä päivää myöhemmin tylyttää neljää ja puolta kiloa suuremmin lukemin, ei ole itku kaukana. Vaikka toisen ja kolmannenkin kerran yrittää hyvin kevyesti itseään vaa'ittaa, kirkuvat ne paholaisen punaiset numerot samaa synkkää sarjaa Silloin ihminen on niin lyöty.

Minä en jaksa tätä naisen vuoristorataelämää.