Mitä sitten, jos ei ole enää mitään sanottavaa
Istun nykyään yhä useammin iltaisin tyhjän näytön edessä etusormet valmiina vuodattamaan Ainoita Oikeita Ajatuksia. Minun Ainoita Oikeita Ajatuksiani ja siksi Parempia Ajatuksia kuin muiden samoista asioista samoin ajatellut asiat. Yritän olla kuin en antaisi sen häiritä, että Ainoat Oikeat Melipiteeni ovat tylsää, mihinkään johtamatonta jupinaa ja joutavaa internetin täytettä. Kirjaimia merkityksettömästi peräkkäin, tyhjiä sanoja, joita ovat tuhannet ja taas tuhannet muutkin tuhannenteen kertaan samoista asioista kerrotut mielipiteet, joihin toiset ja kolmannet tuhannet vielä enemmän oikeammassa olevat ovat sanoneet sen ainoan oikean vielä enemmän oikeammammassa olevan mielipiteensä.
En sitten kirjoitakaan. Ilimiselvistä syistä. Minulla ei ole mitään sellaista sanottavaa, jota joku ei jo olisi sanonut viisaammin, paremmn, hauskemmin, ajatellummin ja nokkelammin.
Jälkipuheet
Joulun sanoma? Kuvia kuusesta tai kynttilöistä? Kuinka hiljennyt? Kuinka joulu on sinulle tärkeä? Kuinka et pidä tavarajoulusta, vaan yhdessäolo ja lämpö on tärkeintä?
Tässä olisi nopeasti heitettynä pari sellaista juttua, joista kukaan ei ole älynnyt tietääkseni koskaan kirjoittaa, ja jotka kuitenkin saattaisivat saavutta lukijoiden hyväksynnän.
Mutta entäs jos se menee taas siihen kuluttaja from hell -häsläykseen ja minut ruiskutetaan joulun punaiseksi ja kieritellään höyhenissä. Sitäkö kuvaa sitten kieriskellen joulukuusen ympärillä naureskelisit ja pilkkakirjeillä vuolekeksisit päreitäsi? Sekö sitten olisi kivaa?
No olkoon. Sellaista kuvaa ei ainakaan olisi koskaan otettu.
Jokaiselle löytyy aina joku, joka on viisaampi tai nokkelampi tai hauskempi, mutta onneksi täällä Intternetissä on tilaa, älä siis lannistu vaan anna palaa. En tunne sinua muuten kuin näiden tekstiesi kautta, mutta siitä huolimatta arkisiakin tarinoitasi, ja erityisesti juuri niitä, on mukava lukea.
Näinhän se on, kyllä maailmaan sanoja mahtuu. Sanathan ovat vain ajatuksien vaatteita ja uskokaamme, että minunkin sanavaatteiden sisällä on ajatuksia. Sanat vaan ovat niin peittäviä, että ajatuksien viisaus saattaa jäädä minulta huomaamatta.
Arki on antoisin aihe kirjoitettavaksi. Olisi hienoa osata kirjoittaa räntäsateisen pihan poikki kävelystä aamupimessä ilman että jalat kastuivat niin, että se kuulostaisi tarinalta, jonka loppua jäisi odottamaan.
Valitettavasti en ehtinyt ensimmäiseksi kommentoijaksi, mutta jos olisin, niin se olisi kuulunut kutakuinkin näin:
"Mikä oli todistettava."
:)
Väitetään, että kaikki laulut on jo sävelletty. Kaikkia nuotteja on käytetty kaikilla tavoilla. Siispä on ihan mahdollista, että juuri täälläinen kirjoituskin on jo kirjoitettu. Jos en näe puun kaatuvan kaatuuko se?
Ah kuinka filosofiseksi osaankaan heittäytyä.
Äääi, kun siis tota noin tarkotus oli sanoa että sulta ne aiheet nyt ei ainakaan lopu. Tai aiheethan, ainakin ns. "uudet", meiltä kaikilta on loppunut aikoja sitten, nyt kyse on vain vanhojen elaboroinneista - mikä sitten onkin se taitojlaji - ja siinä hommassa ei hätäpäivää sinulla. Kuten itsekin tiedät.
Voidaan sinut tietysti siellä kuusen alla kieritellä jos sitä haluat jostain syystä - the Santa's helper from Hell - mutta mitä se sellainenkin sitten edustaisi?
psalmi, valitettavassti piti tuotta pettymys heti aamusta sinulle ja itselleni. Puhuin vaikkei ollut mitään uutta sanottavaa.
Blondi, sama aolen miettinyt. Jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan näe, niin kuuluuko rysähdys.
Kukaan ei muuten ihan tasan varmasti huomaisi, et ainakaan sinä Tappis, jos alkaisin kierättää vahoja juttujani. Kerran guuglettaessano törmäsin omaan juttuuni, jonka ei pitänyt liittyä mitenkaan hakemaani. Kiinnostuneena aloin lukea ja olin ihan varma, että ei ole nämä sanat minun sormistani lähtöisin, niin hyvin oli kirjoitettu.
Pahinta on, kun huomaa, että kaikki muut kirjoittaa paremmin. Jopa ite.
Juuri sinä osaat sanoa sen paremmin. Olet parempi kuin lukemieni lehtien kolumnistit, käsittelet myös asioita ja elämää laajemmalta kuin he.
Näkökulmasi, kirjoitustapasi ja valokuvasi ovat hienoja. Olet paras, harrasta sitä mitä teet edelleen ilman suurempia mietintöjä.
Voi Pasi, kiitos näistä sanoista. Rakastan Sinua.
No älähän nyt perskules sentään höpöjä löpise! Ketäs meillä sitten kompataan?!?!
Täällä on niin moni asia niin hyvin sanottu!
Varo vaan, tommonen vaanilalainen harvatahtisuus voi tarttua, se on niin houkutteleva vaihteoheto.
"Minulla ei ole mitään sellaista sanottavaa, jota joku ei jo olisi sanonut viisaammin, paremmn, hauskemmin, ajatellummin ja nokkelammin."
So? Eihän tuo ole vielä mikään syy olla kirjoittamatta :->
No ei. Huomasin.