Urheilu on vaarallista. Epäterveellisen vaarallista on pienten lasten urheilu. Siinä saattaa nimittäin katketa aikuiselta vaikka työtätekevä raaja, jonka työt sitten varoittamatta kippaantuvat marssijärjestyksessä seuraavan päälle. Jonka omat työt seuraavan ja sen työt seuraavan ja sen työt ketjun viimeiselle, jota pitää kuudennen, ketjuun kuulumattoman ja siitä mitään hyötymättömän, oman työnsä ohella opettaman.

Lopputuloksena kukaan ei osaa tai ehdi tehdä juuri sitä työtä, mitä ketjussa on tehtäväksi osoitettu. Mutta koska työt kuitenkin tehtävä on, tehdään sekä omat että osoitetut työt samalla kun yritetään opettaa niitä sijaiselle, joka myös tekee omat ja osoitetut ja niin edelleen. Eli kaikki työt tehdään kahteen kertaan. Ja se ei välttämättä tarkoita, että ne tulisivat tehtyä kertaalleen edes puolittain.

Mutta on urheilussa hyvätkin puolensa: ne työt, jota ei koskaan itse ole viitsinyt tehdä, voi nakittaa seuraajalle.