« Yhdeksän sekuntia lentävällä laudalla | Pääsivu| Näin on, koska näin on aina ollut »

Minäkö muka?

Asuuko sinussa tietämättäsi pieni kirjastontäti? Jos löydät kirjakaupassa kirjoja hipelöidessäsi itsesi siirtelemässä niitä oikeisiin paikkoihin tai tuttavan kirjahyllyjä vilkuillessasi taputtelet kirjojen rivejä suoriksi, olet aika lähellä sisäistä kirjastontätisyyttäsi. Mutta jos aakkostat maustehyllysi, omistat enemmän villatakkeja kuin kenkiä, käyt lomamatkoilla paikallisissa kirjastoissa ja kotikirjastosi on suurempi kuin pieni kunnankirjasto, olet menetetty tapaus. [Lähde]

Ominaisuuksiin ei kuulu täydellinen hajamielisyys. Arvatkaa kuka unohti eilen parkkihallissa vetää käsijarrun päälle ja kenen auto nökötti nolosti keskellä ajoväylää, kun hän tuli kaupasta? Eräs, joka omistaa kuusi villatakkia.

Voin muuten kertoa, että taputtelen kavereiden kirjahyllylä aina ohimennessäni. Minua häiritsee, jos kirjat eivät ole kuin sotilaat tasan kirjahyllyn reunassa.

Jälkipuheet

Taidan olla vielä pahempi tapaus *köh*, luetteloinkin ja arvioin omat kirjani. En aakkosta mausteita, ne on myös luetteloitu, ei aakkostettu ,D Sijainti molemmissa hyllyissä on erityisen tärkeää. Katselen kaikkien kirjahyllyjä (jopa töissä) "sillä silmällä" - taidan olla menetetty tapaus.

Tunnistan itseni myös :) Järjestys se olla pitää. CD-levyt mulla on luetteloitu ja aakkostettu hyllyssä. Kirjat on järjestetty riviin koon mukaan sillain et ne näyttää nätiltä! Ja _tietty_ niiden pitää olla tasassa kirjahyllyssä!

Entä onko sulle koskaan käynyt parkkihallissa niin, että unohdat täysin mihin oot autos jättänyt? Muistan eräänkin kerran kun jättimäisten ruokakassien kanssa tulin Sellon parkkihalliin ilman mitään käryä missä auto luuraa. Melkein itku tuli, mutta vartin haahuilun jälkeen auto onneksi löytyi...

Mausteitten luetteloiminen on jo taidetta, sille täytyy nostaa hattua. Onko niissä hyllyluokitus. Entä, jos sama mauste kuuluu kakku- sekä ruokamausteisiin, kummassa se on ja onko sulla tietokanta? Vai ostatko molempiin hyllyihin oman purnukan? Tämän vuoksi en ole ryhtynyt mausteisiin.

Arvaa vaan, hassunenni, kuinka monta kertaa olen hävittänyt auton. kerrran olin jo melkein soittaa poliisille, että varastettu on. Olen jo oppinut katsomaan parkkirivin numeron. Mutta un ne megamarketit mokomat harrastaa useampia uloskäyntejä, niin siinä äkkiä käy niin, että auto onkin varastettu juuri siltä kolmannen rivin viidennen ruudun paikalta.

No eihän tietokantaa muuhun kannata käyttää kuin kirjoihin ja mausteisiin - onko sillä jotakin muuta käyttöä?! Ja varsinkin kun se on vartavasten tilaustyönä laadittu, päivitys- ym. mahdollisuuksineen kaikkineen *muahahaaah*!

Anteeksi, unohdin lisätä mausteiden luetteloinnista: maustetietokanta antaa mausteiden käyttötarkoituksen ja ne sijaitsevat neljällä eri hyllyllä lievästi käyttötarkoituksen mukaan. Ne, jotka käyvät myös muuhun kuin yhteen, ovat alimpana tyyliin "tunge nämä vaikka kaikkeen" -kategoriassa.

Jumatsukka, sun maustetietokanta ja luettelointi suorastaan huutaa sosiaalista tilausta, myymistä ja rikastumista.

Mutta mä en tarvi. Mulla on kaikki luokassa "tunge nämä vaikka kaikkeen".

Kirjasto on ollut mulle alaluokilta asti jännittävä paikka, josta löytyy kokonainen maailma vaatimattoman näköisten seinien sisältä, ja kirjastontädit ovat sitä myöten, noh, mielenkiintoisia. Kaikkine ominaisuuksineen. Noin ikään kuin kollektiivina.

Sanokaa vain mua kieroutuneeksi mutta se, että samassa kappaleessa puhutaan kirjastontädeistä, hipelöinnistä ja taputtelusta saa mussa aikaan, miten sen nyt sanoisin....

....ei kovin epämiellyttäviä tuntemuksia ;)

Tämä ei liittynyt varsinaisesti aiheeseen juuri mitenkään, joten mä menen nyt pois ennen kuin nolaan itseni täysin.....

Olet hahmottanut kirjaston aivan kohdilleen. Ja kirjastontädithän (noh) _ovat_ hyvinkin mielenkiintoisia.

Ja entä mitä kaikkea muuta kirjastossa on. Kaikenlaisia lääkärikirjoja ja ties mitä kuvakirjoja. No huh. Jos Pekka Hyvärinen miettisi, niin kirjastoasiamies olisi joka kirjaston ovivahtina.

Dvd-levyjen aakkostaminen tuottaa välillä päänvaivaa. Haluan pitää ne nimen mukaan aakkosjärjestyksessä, mutta välillä tulee ongelmia.

Esimerkiksi Cherbourgin sateenvarjot -dvd:n olen laittanut C:n kohdalle. Se on kuitenkin englantilainen julkaisu, jonka selkämyksessä lukee The Umbrellas of Cherbourg ja se pomppaa häiritsevästi esiin muiden C:llä alkavien keskellä. Siirränkö U:n kohdalle? Vai pitäisikö se itse asiassa olla P:n kohdalla alkuperäisen nimen mukaan (Les parapluies de Cherbourg)? Hankalaa.

CD-levyjen aakkostaminenkin on jo vaikeaa, ouhumattakaan DVD:stä. Tunnen tuskasi. Joskus oman logiikan tajuaminen jälkeenpäin on mahdotonta.

Mutta onnea valitsemallasi uralla. Seuraavski alat viikkailla saman väriset paidat samaan pinoon.

7/13:sta -tulosta ei ehkä lasketa. Mausteita en ole aakkostanut, koska ne ovat Järjestyksessä kaapissaan. Ja villatakkihommasta pelastuin siksi, että mulla on vaan onneksi hitosti kenkiä (tosin myös villatakkeja, mutta myös kenkiä, ja ....etc.)

Häiritsevä testi. Ehkä kuitenkin kallistun olemaan vain bibliofiili ja kirjastojen ystävä (kuuma vinkki: Bodleyan Library Oxfordissa on Mekka, Paratiisi ja Eden - siellä saa KOSKEA 1700-luvulla painettuun kirjaan...) - multa puuttuu pedanttius:-)

Ja kirjaston tädit _ovat_ Hyvin Mielenkiintoisia.

No jopas. Alkuperäisestä listasta 9 osumaa 13:sta (tai 10, jos kissarastiin hyväksytään koira, joka puskee jaloissa ja sanoo tyylipuhtaasti MIAU mutta ei nouda keppejä). Pitäisköhän vaihtaa alaa?

Hipelöinnistä ja taputtelusta mulle tulee mieleen Näkymättömän Yliopiston kirjastonhoitaja, ehdottomasti alansa huippuja monellakin tasolla. .

Täydellinen kirjastontäti on perfektionisti omalla kapealla alallaan mutta muuten kuin Ellun kana: se ei tiedä, miten sen kenkäparit (joita on paljon) ovat aina eri paikoissa, sillä on vain hämärä aavistus omistavansa tietyn villatakin (jonka itse asiassa jätti kauppaan, koska se oli liian pliisu), sen oma kirjahyllu muistuttaa kirpputoria, sen CD:t on epäjärjestyksessä levällään ja kotelot ovat hävinneet. Mutta se rakastaa uuden kirjan ensiavaisua.

Tyylipuhtaasti naukuva koira sopii kuvaan, jos sen nimi on vaikka Dr. Horace Worblehat.

Kirjastontädit preferoivat kissoja ihan vaan siksi, että kissat harvemmin syövät kirjaston kirjoja. Tosin minulla oli kerran sellainen kissa.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa