« Staarting point is mousson | Pääsivu| Neuvotteluista »

Naise elämää

Lapsena, ennen kouluikää, kun tunsin itseni sairaaksi, pyysin äitiä tuomaan kaupasta lakritsaa ja suolakurkkua. Äiti laittoi käden otsalle ja sanoi, että ei sinulla mitään kuumetta ole. En saanut lakritsaa. Suolakurkkuja oli onneksi kellarissa viinimarjalehtien ja kivien alla.

Kouluikäisenä aamulla huonoa oloa valittaessani lyötiin kuumemittari kainaloon, joka, jos oikein älyttömän kipeä tunsin olevani, näytti 37.2. Sehän ei ole kuume eikä mitään, sanottiin, et sinä mikään sairas ole. Kouluun vaan. Usemman vuoden koulumuistoista päälliimmäisinä ovat ne lukuisat kahden kilometrin koulumatkat, jolloin oksensin oloani tien viereen tai koulun pihan pientareelle.

Ensimmäisessä työpaikassa oli oma työterveysasema, jossa odotushuoneessa jokaiselle annettiin kuumemittari kainaloon. Vaikka oikeasti olin sairaan kipeä, kuumetta ei ollut ja ilman kuumetta ei saikkua herunut. Vasta muutaman vuoden sairaana töitä tehtyäni tajusin alkaa puristaa mittaria hiki päässä niin, että se näytti vaaditut reilut 37. Taisin joskus, kun tilaisuus oli, hinkata sitä farkun lahkeeseen. Siitä työpaikasta opin, että totuus ei riitä totuutena itsenään vaan totuus on vasta totuus, kun sen saa todistettua numeroilla. Myös ei-totuus on totuus, jos sen saa numeroilla todistettua totuudeksi. En minä itsekseni sitä mittarin hinkkaamista keksinyt.

Nyt olen niin sairas, että melkein itkettää. Kuumetta on silti vain se iänikuinen reilu 37. Onneksi pelkkä sanani riittää. Kai. Toivottavasti. Pakko, en nyt jaksa ajatella. Minulla on silti huono omatunto. Onhan tuota kuumettakin vain noin vähän. Kai sitä nyt jaksaisi, jos oikein punnertaisi. Mutta oikeasti, ei se koskaan ole tuon enempää. Vaikka kuolisin keuhkokuumeeseen. Tosin silloin kai olisin kalmon kylmä, niin että en voisi taaskaan todistaa, että ihminen voi oikeasti olla rikkikatkipoikkisairas vaikka sillä ei ole kuumetta juuri mitään.

Kiitos vaan äidille, opettajille sekä koulu- ja työterveyshoitajille siitä, että joudun kamppailemaan aina tämän huonon omantunnon kanssa. Onneksi sattuu kaapeissa olemaan lakritsaa ja suolakurkkua.

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla.
Jua pari lasi kuaharii.
Venytel tualis semmottos, et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.
Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.
Kyl o helppo ol naine

- Heli Laaksonen -

Jälkipuheet

On tosiaan idioottimaista mitata sairautta pelkästään numeroilla. Kaipa se on olevinaan niin maan parusteellisen objektiivista ja yksiselitteistä. Työelämän pyörteissä on keksitty vähänlaisesti näitä oikeita tapoja olla todistettavasti kipeä (pitää olla jalka, käsi tai pää poikki ellei ole kuumetta).

Minua on ihmetyttänyt jo pidemmän aikaa, että ihmiset menevät flunssaisena töihin, tartuttavat muut, eivätkä sen ahertamisen takia tule itsekään kuntoon - toipuminen kestää paljon pidempään, kun ei saa levättyä tarpeeksi. Johtuuko tuo sitten vinoutuneesta työkulttuurista vai jostain perisuomalaisesta asenteesta?

Ooksää ny varma, ettet vaan esitä? Eihän se 37 ja risat mikään kuumekaan ole...

Mutta jos oot aivan varma että nytte sitte oot sairas eikä kukaan usko niin voit lohduttautua sillä että kyllä kaikkia meitä sitten kaduttaa kun sinut löydetään henketönnä, kuumemittaria yhä rigor mortiksessa puristaen, meillä on niin paha mieli sitten että. Miksei me uskottu?

Toivottavasti tämä lohduttaa.

Maanvaivalle kiitos, nyt on vieläkin huonompi omatunto, kun eilen menin flunssaisena töihin, kun en voinut perua, kun oli tulossa oppilas, joka sitten peruikin tulonsa, koska oli flunssainen. Nyt siis olen paitsi sairas ja huono-omatuntoinen, myös syyllinen kaikkien muiden tuleviin tauteihin.

Ja Tappikselle tiedoksi, että vain se tieto pitää minut hengissä, että kuoltuani en voi vieläkään todistaa olleeni oikeasti kipeä.

Pikaista paranemista kohtalontoverilta täältä jostain.

Aina kun itsekin mittaan kuumetta, lämpötila antaa ymmärtää että olen ollut kliinisesti kuollut viimeiset 48 tuntia. Yritä siinä sitten oikeasti sairaana selittää työlääkärille että "eikun mulla ei nouse kuume kuumeisena ollessani, vaan tuota siis niin..."

Ja tuohon vielä lisäksi evankelis-luterilainen työmoraali, niin pari kertaa on oltu oikeasti, mutta ilmeisesti ei aikuisten oikeasti, töissä kuumeisena.

Lääkäreiksi ja työterveyshoitajiksi ja ilmeisesti myös opettajiksi ja äideiksi pääsee vain tyypit, joilla nousee kuume mitattaviin ja hyväksyttäviin lukemiin.

Me muut kylmäveriset vääntäydyimme kuumehoureistamme huolimatta ensimmäisinä siihen jonoon, jossa jaettiin evankelis-luterilaista työmoraalia, koska hourupäissämme luimme väärin, että jonon kärjessä jaetaan englantilaista lakritsaa ja tyrmäävän hyvää maustekurkkua.

Hyvä Mea,

ehkä kuulut samaan outoon lahkoon kuin minä. Meidän normaali kehonlämpömme on 35-35.5 astetta (joskus
jopa alle 35). Kun kehonlämpöni ylittää 36.5 astetta,
olen todella kipeä. Yli 37 asteen kun mennään niin hampaat kalisten ynisen punkassa enkä kykene liikkumaan. Eipä silti, olen minä 39 asteen kuumeissa käväissyt: silloin käväisi kyllä kaikenmoisia muitakin - outoja olentoja ja hahmoja hiippasi nurkissa eli houreita kai.

Lääkärit yleensä kertovat, että kuumemittarini on rikki tai viallinen, kun olen asiasta kysynyt. Samalla mittarilla on tehty testejä ja se toimii mainiosti muiden kohdalla - omat lukemani vain ovat 35-35.5. Myös muilla mittareilla on tehty samat testit ja tulos oli sama. Tähän alilämpösyndroomaan kuuluu usein alhainen verenpaine, alituinen palelu ja toisinaan myös kilpirauhasen ongelmat:)

Tämä poikkeavuus on aiheuttanut sen, että on pakko valehdella ja huijata toisinaan: sanon kuumetta olleen sen
verran, mikä on olo. Huonoa omatuntoa ei pitäisi siitä kantaa, että lähtee kotiin muita tartuttamasta silloin, kun kipeä ja työkyvytön on. Piste.

Parantumisia, Birdy.

Kuulun myös niihin, joilla termostaatti toimii väärinpäin. Siis normaalilämpö ok, en ole kovin palelevainen, mutta jos tulen kipeäksi, lämpö laskee. Vaikka makaa horteisena, palelevana, jaksamattomana, usein pahan yskän siivittämänä, ei luokitella sairaaksi. Soisi muistettavan vanhan ajatuksen: kun toinen puoli jäätyy, toinen palaa, keskiarvo on sopivan lämmin. Ei ymmärrystä kummankaan puolen tuntoihin. Jotenkin omituinen sitä kokee olevansa tällaista kuvatessaan.

Aikuisella harvoin nousee kuume edes tuonne 37, lapsella kuume nousee herkemmin korkeammalle. Aikuisena moni on todella kanttuvei jo 38 kohdalla. Lämpötila on kyllä niin huono mittari flunssan suhteen. Suurimmalla osalla aikuisista ei todellakaan se kuume edes nouse vaikka kaikki muut kuumeen oireilut on!

Birdy, kaikki oireet täsmäävät. Lisäksi on nivelsärkyä, erityisesti suurissa nivelissä. Normaalilämpöni on tosiaan tuolla missä sinunkin ja siksi kai palelenkin jatkuvasti. Tämä poikkeavuus on tosiaan pakottanut kertomaan muunneltua totuutta, sillä olo on isomman kuumeen mukainen. Yleensä ens itä kyllä maittailekaan ja siksi en niin paljon valehtele.

Refanut, tuo on jo melko omituista, että termostaattii toimii väärin päin. Minun mummoni aina laittoi vällyjä lasten päälle kerrostolkulla ja sanoi, että kun hikoilee, kuume lähtee pois. Ja koska kuume (veljilläni, joilla sitä oli jopa mittarissa) aikanaan aina lähti, uskoi mummo olevansa oikeassa.

Sea, kyllä minä tunnen ison koukon aikuisia, joilla kuume hypähtää kerrasta yli 38:aan ja kekkuloivat tuolla pois tiekseen. Joko ne valehtelevat tai sitten se kuume ei oikeasti kerro yhtään mitään. Joidenkin jopa uskon puhuvan totta, koskapa eivät ole martuurityyppejä. Ja minulla oli lapsena tämä sama alhainen lämpö.

Tuon mummosi konsti muuten maallikkojärjen mukaan pitäisi olla tehokaskin. Olen itse siitä elävä esimerkki, vaikka en mummoasi tuntenutkaan.

Mummon konstista tulee mieleen viikonloppuna katsomani Manaaja. Ihan järkeenkäypä konsti: kuume on kuumaa ja koska se on kuumaa, se on siis hikeä ja kun panee paljon vällyjä, hikoilee ja kuume siis lähtee.

Mun mummo oli viisas: mummo tiesi, että tulee sade, kun pääskyset lentää alhaalla ja kun aurinko seisoo jaloillaan, tulee kaunista. Mummo sanoi myös, että saa kauniin miehen, kun leipoo siloisen somia ja nättejä pikkupullia. Ja arvatkaa, jekuttiko mummo pikku-meaa pyörittelemään parastaan. Ja mummohan oli oikeassa. EA on soma kuin sokeripulla pienenä.

Eikös se niin ollut että kehomme vyysillinen torjuntapuolustus käy ulkoisia pasiliskohyökkääjiä vastaan poltetun maan taktiikalla, eli nostetaan lämpötilaa pari piirua ihmisen suuntaan niin siinähän kärventyvät. Eli mummosi konstin pitäisi auttaa näitä omia.

Ja jos ei muu sinuakaan auta, niin Max von Sydow sitten salkkuineen paikalle lukemaan latinan kielioppia (elokuvassa tosin ei Maxista paljon hyötyä ollut). Viimeinen toivo Lutsifeerusta ja sen pasiliskoarmeijoita vastaan voi sitten olla pullannäköinen avustaja? Toivokaamme parasta.

Mummo oli melkoinen strategiasotapäällikkö. Siinä vapisi vaarikin.

Eipä ollut tosiaan Maxista paljon iloa. Manaaja kakkosen aikana nukahdin, joten en oikeastaan tiedä, oliko Richard Burtonistakaan apua. Nukahtaminen johtui joko alkavasta taudista tai äärimmäisen huonosta kakkososasta.

Veikkaan, että pullapojan näköisestä avustajasta ei ole manaajaksi, joten odotan huomiseen. Jos ei Päärsbrandt auta, niin tauti on kuolemaksi.

Aiheeseen palataksemme: tuli mieleen mistä tämä 37,2 hössötys on lähtöisin.
Muistan että aikoinaan kun wanha kävi peruskoulua, jossain ihmeen ympäristöopin kirjassa luki että "normaali-ihmisen peruslämpötila on n. 37,3 astetta".

Meillä on nyt siis kokonainen sukupolvi lapsukaisia (voi olla useampiakin, oppikirjat olivat aikasta vanhan näköisiä), joista kasvoi aikuisia, ja lopulta kasvattajia, ja jotka uskovat että kaikki lämpötilat

Lupaan äänestää seuraavissa (ihan missä vaan)vaaleissa sitä ehdokasta, joka julkisesti ilmoittaa että 37,3 celciusta ei ole ihmisen normaali kiehumispiste.

En voi olla kommentoimatta. Eli: kun olette kuumeenne parantaneet, niin hakeutukaa ALKUperäiseen hermoratahierontaan. Toimiva hieronta. Itsekin olen vaivoineni elänyt, apua saanut ja nyttemmin kouluttautumassa ko.hierojaksi.

Tänään aamulla en mitannut kuumetta. Niinpä kuumekyselyihin täällä kustannuspaikalla hourupäissäni voin rehellisesti vastata, että en tiedä. (En ole täällä hankkimassa ylimäääräistä kirkkaampaa työnsankarin sädekehää vaan kyseessä oli elämä ja kuolema eli ensi vuoden elanto.)

Kaikenlainen hieronta, oli se sitteen hermorata eli pää eli jalka eli niskahartiaselkä, on autuaallista.

Joskus tuntuu, että ihmisen kiehumispiste on aika alhaalla. Esimerkiksi nyt (tukka on huonosti).

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa