Ai mitenkä niin naisten aseilla ei pärjää: tänään oli täsmälleen kaikki mennyt pieleen kolmetoista tuntia putkeen siinä vaiheessa, kun tulin kotiin ja kokeilin, onko netti jo pois kontiltaan, jonne se kaatui kesken ajatuksen torstai-iltana.

Eipä ollut. Ei.

Jonoteltuani tunnin erilaisiin Elisan automaatteihin ja saatuani vihdoin jonkun elävän Pasin linjalle, se sanoi, että mulla on verkkokortti rikki. Taikka käyttöjärjestelmä ja pyysi kysymään Microsoftilta, mikä on virhekoodi 5, jonka sain pingatessa (ei kertonut, millä kysyn, kun se netti tosiaan oli kontillaan). Mutta kiitos nyt kuitenkin ja moi.

Juuri silloin otin käyttöön naisen aseen numero yks: itkin vuolaasti ja hartaasti ja lohduttomasti kaiken maailman kurjuutta ja vääryyttä ja kaikkea. Muutaman minuutin asetta siinä käyttelin. Kunnes helpotti.

Jonka jälkeen aloin pähkäillä, että mikä voisi olla vialla. Kun järki sanoi, ettei kortti mene rikki ihan tuosta vaan, kesken sähköpostin. Ja siihen, että hmmmm. Ettei vaikka vaan se uusi päivitys F-Securesta, joka oli kiusannaut minua jo pari viikkoa kyselemällä kyllästymiseen saakka joka ohjelman kohdalla, että sallinko. Väsyin viime torstaina sallimaan ja kerroin, että älä kysele niistä, jotka järjestelmä sallii. Jostain käsittämättömästä syystä salliminen muutti internet-suojaukseksi Mukautettu, joka oli tarkoitettu vain järjestelmäasiantuntijoille, joka oli, edelleen täysin mystisesti, täpännyt suojaustason Estä kaikki, vaikka se etusivulla kertoi olevansa normaali. Estämistä en nyt millään naisen logiikalla tietenkään sinne itse ollut täpännyt. Etenkään, kun en millään muotoa ole minkään järjestelmän tuntija. Enkä etenkään asian.

En ikinä enää usko yhteenkään Pasiin. Son varma. Enkä salli mitään, ikinä.