Luovaa totuuden tulkintaa
Kylläpä totuudellisen kuvan antoikin tänä maikkarin uusi, varsin näyttävästi hypetetty Tukka auki -sarja kirjastonhoitajien maailmasta. Kaikkihan me toki tiedämme, että kolmikymppinen lastenkirjaston rivi-intiaanitäti asuu Helsingissä näyttävää isohkoa kämpäää ihan yksinään ja kollega virkasisko pystyy vaatettamaan itsensä mieluummin enemmän kuin vähemmän kalliinpuoleisiin merkki-design-vermeihin, joskin tosin hänen itseoppinut filosofi-runoilija-aviomiehensähän kevyesti maksaa heidän uudenkarhean kämpänsä [auto nyt kuitenkin on ihan vaan vaatimaton Hermanni]. Kaikkihan me tiedämme, että näinhän se on.
Nyt kun tiedän, että television tarjoamaan maailmanmalliin on luottaminen, on minun turvallista painaa pääni iltaisin pielukseen. Nyt siis tiedän, että totta on sekin, että poliiseilla on aina vain yksi juttu kerrallaan ratkaistavana ja se aina tietenkin selviää ja seuraava keissi tulee sopivasti vasta viikon päästä, kun pojat on saaneet riittävästi donitseja syödä ja olutta juoda. Samoin on ihanaa, että nyt voin uskoa lääkäreillä todellakin olevan aikaa yllin kyllin vain yhdelle potilaalle kerrallaan, jopa useilla hyvän näköisillä lääkäreillä. Ja lakimiehet kukin hoitavat yhtä asiakasta antaumuksin kerrallaan ja CSI:ssa aina kaikki ratkeaa, koska löytyy se yksi sopivasti katkennut sininen sentin pätkä kuitua, joka on kotoisin matosta, jota myytiin vain yhdessä kaupassa kolme kuukautta sitten yhdelle asiakkaalle.
Maailma on hyvä ja tasapuolinen ja kaikki on aina totta, mitä sanotaan tai sitten ei. Senhän me tässä parin viikon mittaan olemme taas kerran saaneet todistaa.
Te, jotka ette usko ja myös te, jotka olette raskautetut kaikesta huolimatta erilaisissa paineissa työpaikoillanne, joko nykyisissä tai tulevissa ja teiltä, joilta jossain vaiheessa elämäänne tullaan joka tapauksessa utelemaan asioita, jotka eivät muille kuulu: kuunnelkaa, jos ette viime perjantaina aamulla olleet hereillä, Helsingin yliopiston työoikeuden professorin Kari-Pekka Tiitisen viisaita sanoja. Ihmisellä on tietyissä asioissa oikeus jättää luovasti vastaamatta [voi alkaa katselun/kuuntelun n. 14 min:n kohdalta].
Jälkipuheet
Pikkasen kävi yrjöttämään tuo faniblogi. Mitä seuraavaksi?
Meitä pidetään näemmä ihan tyhminä. Pitääkö haastaa oikeuteen naisten järkeä halventava TV-kanava. Auttaisikohan Mäkimaan Pertti?
Voi jösses että ottikin päähän se kirjastovirkailijan elämä. Tietenkin pitää muistaa että kyseessä on viihdeohjelma ja lässyn lässyn, mutta eikö koskaan yhtään ohjelmaa voitaisi tehdä niin, että edes jonkinlainen suhde todellisuuteen olisi aistittavissa?
Ai niin, sellainen kyllä tuli telkkarista pari viikkoa sitten, dokkari nimeltään "Tyttöjen ilta". Siinä oli elämän kipeyttä ja draamaa ihan kunnolla!
No eikö vaan ollutkin helppoa elämää. Poistokirjatkin vaan pudotellaan roskiin. KOPS.
Olen aina ihmetellyt, miksei edes alkeellisia ja ilmeisiä asioita vaivauduta ottamaan selville ikinä koskaan, ei kirjoissa eikä elokuvissa. Ei se oikeasti asioiden edes sinne päin kuvaaminen nyt niin epäseksikästä ole. No se kyllä on, että ei kirjastonhoitajien palkoilla asuta ja pukeuduta tuolla tavalla. Se tosin on huutava vääryys ja kylläkin epäseksikästä jos mikä.