Kaverina pikkuvinkki teille muutamille myrttyotsille, joille tuottaa ylipääsemättömiä vaikeuksia lausua muutamaa kotimaista kirjainta: teidän suupielet alkaa roikkua ikävän näköisesti alaspäin ennen pitkää. Kokeilkaa piruuttanne joskus. Sanokaa kokeeksi itsellenne ihan vaikka peilin edessä hiljaa: kiitos. Sitten sama sille, joka asuu samaa osoitetta kanssanne, naapurille, ystävälle, työkaverille. Ei satu yhtään. Saattaa olla, että suupielet siitä vielä oikenevat. Ne nimittäin eivät oikeasti ole kivan näköiset, kun ne sillä tavalla lepsottaa. Saattavat jäädä pysyvästi silleesti. Sitten kivaa ei ole kellään. Etenkään kuitenkaan teillä, sillä me kiittämättömäthän olemme silloin jo aikapäiviä häipyneet positiivisempien ihmisten tahoille.

Mistä kohtaa ihmisestä on poissa pala, jos se antaa toiselle hyvin tehdystä työstä positiivista palautetta. Ja hymyä siihen päälle, se pehmentää ilmettä ja sanomaa eikä kiitoksen sanominen tunnu ollenkaan pahalta eikä vaikealta. Tai jos kiitos on liian vaikea, niin kiitän lipsautuu suusta hiukan helpommin, ikään kuin huomaamatta ja ponnistelematta. Taikkavaikka tänks, jos se tuntuu helpommalta. Jos sanominen sattuu, niin lähetä sähköpostia. Tulet hämmästymään positiivisemman asenteen ihmeitä tekevästä vaikutuksesta.

Aloitin tämän blogin silloin sata vuotta sitten ajatuksena löytää jokaisesta päivästä jotain positiivista. Muistan yhden kunnianarvoisan vanhemman polkkaajan kommentoineen hämmästyneenä, kuinka joku voi löytää heti aamusta hyvää mieltä siitä, että sillä on pullankänttyä aamukahvin kanssa. Periaatteessa olen edelleen se sama tyhmänpositiivinen ihminen, joka uskoo aina hyvää vaikka pelkääkin pahinta. Välillä on täällä paussissa livennyt lieväksi kiukutteluksi hyvistä aikomuksista huolimatta vaikka ihan siviiliminänä olen kyllä hymyillyt kyyneltenkin läpi. Aina.

Kiitos on helppo ja hämmentävä sana. Se saa ihmeitä aikaan. Jonsei muuta, niin tulee itselle hyvä olo. Tänään kiitin sähköpostilla kuntalaisvelvollisuuteni täyttämisen mahdollistuttanutta mieleistäni ehdokasta, jonka sosiaalisen ja pehmeän asenteen uskon purevan paremmin kuin änkyräpönäköimisen. Kiitin myös huoltoyhtiön ripeän reipasta asentaja-Arskaa, joka kävi korjaamassa vessanpytyn vuotavan tiivisteen alta aikayksikön. Kiitin suusanallisesti työtoveriani hyvin tehdystä työstä. Kiitin Prisman kassaneitiä, tervehdin murttunaamaista naapuriani hymyillen ja kaikki tämä vain siksi, että olen saanut tarpeekseni kiittämättömistä ja negatiivisista ihmisitä.

Kiitän tässä yhteydessä ystäviäni siitä, että ovat. Ja myös teitä virtuaaliystävät. Ilman teitä en olisi voinut kertoa tätä ja tulla tästä hyvälle mielelle. Hymy tuntuu kivalta omissa poskissa.