Räväkkä ja pirtsakka ja persoonallinen
Olkaa tervehdityt Te siellä uudessa maailmassa. Te, jotka elätte illusorisessa ja epäilemättä haltioittavassa kosmisessa ilmastokerääntymässänne, jossa kaikki elämä pyörii vain Teidän minuutenne gloristisen ihmeyden ympärillä. Te siellä, juuri Te, jotka kuvailette itseänne räväköiksi ja pirtsakoiksi ulospäin suuntautuneiksi persoonallisuuksiksi. Te, jotka kerrotte, että kun Te suututte, koko maailma kyllä sen kuulee ja tutaa. Te siellä, keiden elämässä suurinta on olla räväkkä ja pirtsakka promoottori / malli / tanssija / toimitusjohtaja / mister tuppuvaaran perintöprinssi ja joiden maailmankuva on yhtä täynnä oikeutta ja järkeyttä kuin on yhdys sanoituksenne taso.
Voisiko joku Teistä kertoa, kuka Teistä daijuista ensimmäisenä keksi sanat räväkkä ja pirtsakka? Mistä lähtien koopäisyys on ollut hyve ja persoonallinen synonyymi ttumaiselle tyypille?
Anteeksi mutta täti on vähän kujalla.
Jälkipuheet
Niinpä! Olen kuullut käytettävän sanaa "persoonallinen" ihmisestä, joka minun luokittelussani menee kirkkaasti sanan "luonnevikainen" alle. Jatkuvassa malttinsa menettämisessä ja toisten haukkumisessa ei ole mitään oikeutettua.
Ollapa kärpäsenä katossa, kun kaikki nämä persoonalliset, räväkät ja pirtsakat tyypit on joskus työelämässä. Siellä sitä on henki kohdillaan, kun kaikki sanoo suorat sanat kaikille aina, kun persoonallisen ihmisen särmään sattuu sopimaan ja tekee, mitä tahtoo eli ei mitään, koska persoonallisen ihmisen ei tarvitse tehdä mitään. Etenkin, jos on vähän taiteellinen.
Hei, sähän salakatselet Big Brotheria, senkin pervo!
Mä mitään salakatsele, mähän luen Kriisipuuroa.
Sama asia, mutta vielä pervompi!
Heh. Mähän oonki vähän tällanen räväkkä ja persoonallinen. Niinku pervo vähän siis. Ja pirtsakka kanssa.