Parturi-kampaamo Salon Latessa itse Mösjöö Late pörrötteli virkanaisen tukkaa kysellen, että mitäs laitetaan. Virkanainen selitti vuolaasti haluavansa tälleen ja noin ja kais tiiät ja semmosta trendikkään lennokasta ja helppohoitoista [tiedättehän: sitä, jonka kanssa saa tehdä tunnin töitä, jotta se näyttäisi siltä, ettei sille ole tehty mitään] Juurikin, sanoi Late, sellaisen hän nimenomaan oli ajatellut sopivan asiakkaalle. Ja ryhtyi leikkaamaan. Virkanainen ryhtyi naistenlehteen.

Peilin toisella puolen nuori ja nätti blondi pöyhötteli huolettoman näköistä tanjakarpelamaista puolipitkää hiuksistoaan, jonka kertomansa mukaan edellisellä viikolla oli päähänsä välttämättä halunnut. Mutta nyt hän halusi yhtä kiihkeästi jotakin trendikästä, jotain sellaista lennokasta ja helppohoitoista ja menevää. Niinku. Kertoi kyllä olleensa naisellisiin kiharoihinsakin varsin tyytyväinen aina siihen saakka, kunnes joku asiakkaansa sanomaan tytölle [joka kertoi olevansa baarimikko], että tyttö oli ollut entisessä luukissaan hyvin varsin paljon viehkompi. Niinku seksympi, juu nou. Ja että tyttö näytti nyt kiharoissaan jotenkin lattealta ja mitään sanomattomalta kuin lauantaimakkara. Suoraan sanoen, oli asiakas sanonut, ihan kirjastonhoitajalta. Ja tyttö ei siis missään tapauksessa halua olla kirjastonhoitajan näköinen, herranähköön. Eli sitä trenditukkaa nyt vaan siihen päähän ja pikaiseen.

Late keskustelunaiheesta innostumaan ja kysymään omalta asiakkaaltaan virkanaiselta, että saako hän udella, mikä on neitokaisen ammatti.

Kirjastonhoitaja.