Missä on lehti naiselle, joka ei löydä kohderyhmäänsä
Se ainutlaatuiseksi lehdeksi voimavuosiaan elävälle naiselle itseään mainostava korkeakiiltoinen ökyläpyskä osui silmilleni anopin kätköistä. Koska mieleni halasi testata, olisiko minussa potentiaalia kohderyhmäksi nyt, kun vihdoinkin olen saanut peloteltua sen ET-lehden kaupustelijan kintereiltäni, oli ihan pakko peilata itseäni lehden kohderyhmään. Olisinko valovoimainen, maailmaan valppaasti ja moniarvoisesti suhtautuva nainen, joka on oppinut sanomaan ei ja minä. Siinähän ne ovatkin tärkeimmät sanat, ajattelin ja aloin suhtautua valppaasti ja moniarvoisesti.
Kun lehdessä oli käsitelty kasvojen kohotus akupunktiolla ja 3x nautin elämästä omilla ehdoillani, olin jo heittää toivoni. Ei minusta ole kohderyhmäksi, ajattelin. Kunnes käänsin sivun, jossa Lancome kertoi, että uusimpien kasvojenkohotustekniikoiden inspiroimana se oli kehittänyt huikean innovaation, R.A.R.E.(tm) -teknologian, joka auttaa kiinteyttämään ihoa ja uudelleenmuotoilemaan kasvonpiirteitä. Tässä ihmeaineessa ainutlaatuinen oligopeptidi vahvistaa kollageeniverkoston rakennetta, ja auttaa taistelemaan kasvonpiirteiden veltostumista vastaan. Ja mikä parasta: ohessa oli näyte tuota ihmeainetta, jota tietenkin heti naamaani läpystelemään. Aamulla haastattelin huonekunnan jäsenistöä, että olivatko kasvonpiirteeni uudelleenmuotoiltuneet. Eivät kuulemma olleet.
Onneksi. Sillä jos olisin muotoiltunut uudelleen, olisin ollut pakoitettu tunnustamaan osoittautuneeksi kohderyhmäläiseksi ja minun olisi nyt pakko ostaa 800 euron kenkiä ja 500 euron huiveja ja varmaan olisi ihan pakko myös alkaa käyttää liian lyhyita Burberry-housuja.
Miksei mikään lehti ilmoittaudu olemaan lehti naiselle, joka ei osaa sanoa ei eikä minä ja joka ei osaa pitää kuin farkkuja vaikka neulemekot olisivat just nyt niin se juttu. Naiselle, joka tuntee iloa oudoista asioista, kuten ylilujaa soivasta Patesta autoradiossa sekä ainutlaatuisesta Erityisavustajasta, joka ei käy punttisalilla mutta osaa tehdä sytykkeitä karsean kokoisella tylsällä kirveellä ja rakastaa musiikkia, kirjallisuutta, olutta ja laatuisaa makkaraa sekä sietää minun uudelleenmuotoiltumattomat makkarani herrasmiesmäisellä tyyneydellä. Näitä perustavaa laatua olevia arvoja Sara ei korostanut lainkaan.
Jälkipuheet
Amen!
Jos moinen kohderyhmiin sopimattomien kohderyhmien lehdykkä jostain ilmoittautuu, niin minä tilaan ja!
Nonni, nyt kun meitä on jo tässä jo kaksi, niin olisiko jo aika jonkun mediayhteisön jäsenen valpastua ja ryhtyä täyttämään tätä huutavan mustanpuhuvan pelvoittavaa aukkoa. Me emme odota kauan. Te alamma kohta vaikka bloggaamaan itse lehtemme. Kyllä sitten harmittaa, kun meni nämäkin eurot parempiin kaljoihin ja makkaroihin.
Nih.
Ostan kerran vuodessa-kahdessa Glorian. En tiedä miksi. Joka kerta luen lehteä epäuskon vallassa: miksi minä pitelen tätä käsissäni? Sille ei voi edes hohottaa kuten Ostos-TV:lle. Asuvatko lehdessä virnuilevat ihmiset todellakin samassa maassa kanssani? Järkilehdeksi se ei kelpaa, haaveilulehdeksi se on liian outo. Eikä sen sisällä ole tietääkseni koskaan ollut mitään ilmaisnäytettä, se on suuri puute.
Taatusti olisi bisneksentynkää myydä lehteä tai mitävaan niille, jotka ei osaa sanoa ei.
Alma, olen ihan samaa ihmetellyt: asummeko todellakin samassa maassa tätä samaa vuosisataa sarojen ja Glorioiden kanssa. Ilmaisnäytteitä muuten tarvitsevat vain ihmiset, jotka normaalisti ostavat Lumenea ja Lorealia ja Niveaa. Tosin Sarassa niitä on siksi, että ne naiset osaavat sanoa, että EI, MINÄ en usko, että tämä EI tehoaisi vaikka siltä vaikuttaa.
Elvis, eikö olekin outoa, ettei kukaan ole iskenyt tähän kultasuoleen. Mehän ostamme mitä vaan, kun emme osaa sanoa ei. Luemme jopa Gloriaa ja Saraa, kun emme osaa sanoa, että ei hemmetti mitä pa*kaa (tosin aina ilmaiseksi ja muiden lehtiä ja kampaajalla kuten Seiskaakin)
Osasin minä kerran sanoa ei. Se oli silloin, kun se ET-kauppias sadannen kerran soitti. Sanoin, että pane katsoen, etttä ET enää koskaan näpyttele tätä numeroa ja että kukaan muukaan EI sitä tee ja se hoituu, kun laitat sinne tiedostoihin, että tämä asiakas suhtautuue erittäin vihamielisesti puhelinmyyjiin. (No joo, EN tietenkään sanonut. Mutta mieli teki.)
Taidan kuulua sellaisen lehden piiriin, joka sisältää runsaasti ilmaisnäytteitä. Tunnen itsekin, miten silmiini syttyy tietynlainen kiilto kun irrottelen minirasvanäytettä varovasti lehden sivulta. Minut löytää sieltä, missä saa jotain ilmaiseksi. Ilmainen pahvimukillinen kahvia Kokoomuksen vaalimökissä? Täältä tullaan! Pullaa perussuomalaisilla? Kelpaa!
Kojulla tavataan. Missä ilmainen juustonokare tikun nokassa (Kitumarket viikonloppuna), siellä mea. Missä kolme kikkaretta broileria bearnaise- tai punaviinikastikkeessa (Stokkalla eilen), siellä mea.
Ja arvaapa vaan, millaiset arsenaalit mealla on lehdistä irrotettuja ilmaisnäytteitä. Niistä muuten kivoimpia ovat muinoin jostain irrottamani tuoksunäytteet. Sellainen käsilaukun pohjalla ja jo vain tuoksuu vuosia.
Minä tilaisi oitis lehden, joka olisi pullollaan ilmaisnäytteitä ja mielellään paljon pekonireseptejä eikä yhtään sisustusta käsittelevää artikkelia saatikka kuvia kliinisen siisteistä kodeista.
Ja paljon ja ISOJA kuvia Mikael Gunvald Markus Persbrandtista. (Katso tänään FST klo 21.30, niin tiedät, mistä puhun).
Pidätkö sinäkin niitä näytteitä kylpyhuoneen peilikaapissa?
Mikael saa minut kaipaamaan television olemassaoloa!
Sielläpä hyvinkin. Josta ne sitten pakkaan aina matkalle mukaan, kun ne on niin käteviä ja matkalta tullessa takaisin kylpyhuoneen peilikaappiin, kun ei niitä tullut käytettyä, kun no .... niin. Kun ne vaan pursuilisivat pitkin meikkipussia, kun eihän sitä nyt saata kertakäytön jälkeen pois heittää. Hyvää rasvaa.
Siellä, missä hajuvesiosasto (Stokkalla ja Sokkarilla on hyvät), siellä kurvailee mea huiksimassa uusimmat tuoksut muka sen näköisenä, että ostanpa tästä ehkä jotain uutta. Ei ole kerta eikä kaksi, kun jätän tieten omat vedet säästöön ja kurvaan treffeille Stokkan kautta.
Ei ne isot tulot vaan pienet menot.
Mikael melkein on saanut minut ostamaan tallentavan dikipoksin. Kyllä se sen vielä tekee. Onneksi tuli tämä Markus lohduttamaan.
tulva! :)