Kuritta kasvaneet kunniatta kuolevat
Parempi kuolleena kuin letkuruokittavana aivokuolleena vihanneksena yhteiskunnan elätettävänä ja ehkä pahimmassa tapauksessa nelisenkymmentä vuotta muistutuksena tragediasta. Tehtyä ei tekemättömäksi saa. Silti olisin mieluusti nähnyt tyypin vastaamassa teoistaan. Suurikin sankari. Ei ollut kanttia seistä tekonsa takana. Epäilemättä silti hyvinkin suuri sankari joissain sairaissa mielissä.
Mielessä kävi hetken ihmetellä, mistä näitä sairaita hulluja sikiää. Sitten osui silmiini uutinen, jossa kerrottiin kolmen 16-vuotiaan puukottaneen satunnaista, heille täysin tuntematonta ja mitään pahaa aiheuttamatonta miestä, joka ei suostunut myymään jätkille viinaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä: 5-vuotias heitti toista tiilellä. Niin, mistä näitä sikiää. Hyvällä alulla kasvamassa on jo koko joukko lisää. Epäilemättä vadille vaaditaan lähipäivinä useita päitä, joista ainakin jotkut ovat säästelleet kurinpitoa silloin, kun sen aika olisi ollut.
Vertailun vuoksi olisi ehkä valaisevaa katsoa tänään Teemalta klo 21.50 alkava Mika Waltarin ja Matti Kassilan Kuriton sukupolvi vuodelta 1957.
Jälkipuheet
Minustakin olisi kivaa, jos kaikkeen olisi olemassa yksinkertainen, yleispätevä vastaus. Tai onhan sellainen: 42.
Minua nyt tässä erityistapauksessa riepoo montakin asiaa, joista vähäisemmästä päästä on terminologinen, tahalliselta kuulostava hämärtäminen, jonkinlainen huispaaminen. Miksi nyt puhutaan koko ajan koululaisista ja lapsista, kun kyseessä kuitenkin on opiskelijat, aikuiset ihmiset. niin uhrit kuin syyllinenkin olivat aikuisia. Onko jotenkin raflaavampaa, kun puhutaan kouluammuskelusta. Miten minusta nyt tuntuu, että tässä ratsastellaan vähän tarkoitusperäisillä syillä satuloidulla lainahevosella. Näitä ihmisiä huomattavsti nuorempia nimitetään miehiksi ja naisiksi ja opiskelijoiksi noin yleensä.
Tämä menee kuitenkin taas jonkinlaiseksi aikuisten päivittelyksi nuorten pahoinvoinnista ja koulupsykologien vähäisyydestä. Mitäs jos tämä 22-vuotias olisi ammuskellut telakkatyömaalla, niin olisko puhuttu koulupsykologien puutteesta tai metallimusiikin ja tietokonepelien mädättävästä vaikutuksesta. No ehkä. Joo. Mutta ei ainakaan telakkatyöläisten psykologien vähyydestä.
Onneksi on olemassa yksinkertainen, yleispätevä vastaus tähänkin: maailma on paha, ollut aina ja tulee aina olemaan.
Monet ikävät asiat palautuvat ihmisten toimintaan, mikä varmaan saa jotkut pikkusosiopaatit kuvittelemaan, että he voivat pienentää ongelmaa tappamalla ihmisiä (ja antamalla niin toimintamallin samoin ajatteleville). On näissäkin oma logiikkansa ja mekanisminsa - kenties nuorten mielenliikkeitä tutkitaan lähivuosina tavalla tai toisella.
Jo vuosia sitten törmäsin englanninkieliseen foorumiin, jossa kannatettiin avoimesti ihmisten radikaalia vähentämistä vedoten mm. siihen, ettei ihmisellä ole oikeutta saastuttaa tai ylipäänsä nostaa itseään valta-asemaan jossa nyt keikutaan. Kyseisellä foorumilla ei kuitenkaan kehoitettu menemään kouluun ja lopettamaan ihmisiä, mutta erilaisia ideologisia taustoja löytyy vaikka millä mitalla täältä netistä, jos niitä vain etsii ja haluaa täyttää mielensä niillä. Itseasiassa erään ketjun johtopäätös oli, että ihmiset toimivat täällä tavalla, missä kaikki menee jokatapauksessa päin helvettiä, joten on vain ajankysymys, koska ihmiskunnan populaatio kääntyy radikaaliin laskuun. Se taisi jäädä epäselväksi onko tämä - edes pienelle osalle ihmisiä - enää elinkelpoinen siinä vaiheessa.
Mikään ekologinenkaan näkökulma ei oikeuta ihmisten tappamista. Ikävää tässä on se, että monet kirjoitukset täällä verkossa vaikuttavat älykkäiltä, niissä on monille "sitä jotain" ja kuvittelevat kenties valaistuvansa joistain teksteistä. Luonne aika pitkälti ratkaisee mennäänkö ajatuksista tekoihin. (tästä voisi kirjoittaa pidempäänkin; toivon vain, että asiaa käsitellään viisaasti ja toimitaan viisaasti, mutta.. pelkään pahoin, ettei nämä tragediat jää tähän, ihmiset ovat orientoituneita tähän väkivaltaan, jos ei muuten niin ollaan ihan turtana...)
Kiitos hyvin kirjoitetusta ja ajatellusta kommentistasi.
Joukkosyyllistäminen (poliisit, media, vähentyneet resurssit kouluissa, internet ymym..) ei vie mitään minnekään. (niinkuin ei myöskään joukkokynttelöinti). Maailmansivu on ollut näitä hörhöjä ja aina niihin uskovia ja valaistuneita.
Jos nyt jotain syyllistäisi, niin meitä ihmisiä, sillä mehän tääsä olemme luoneet maailman, jossa joka toinen nuori haluaa hinnalla millä hyvänsä julkkikseksi, kaikkien huulille ja silmille. Joukkoteurastus on ainakin varma tapa päästä julkisuuteen, sitähän näissä harhaisissa päissä kai halutaan.
Tuo julkisuuden haku tai kyseenalaisen maineen hankkiminen tuntuu epäjohdonmukaiselta, koska niihin liittyy tämä itsensä ampuminen (viha ei säästä vihaajaa) - eipä silti, ihminen on varsin ristiriitainen otus.
Minun hutera teoriani on, että siinä järkyttävässä henkisessä tilassa ollaan hyvin vakuuttuneita omasta asiasta, minkä vuoksi voi jopa kuolla halveksiva hymy kasvoilla, kun on juuri jättänyt ideologiastaan hurmeisen maamerkin. Eräänlaisen testamentin/esimerkin. Onhan niitäkin, jotka tappaessaan ajattelevat toimivansa Jumalan nimissä ja toteuttavan Jumalan tahtoa. Sopii kysyä millainen tämä Jumala on (tai ideologia, mikä sopii näihin suomen tragedioihin), jos se kehoittaa toimimaan näin?
Orwelilainen tarkkailu ja Huxleyn kuvailema kasvatus saattaisi poistaa tämäntyyliset hölmöilemiset, mutta tekisi samalla tästä elämästä tasaisen harmaata.
Miksi me maksamme niin kovaa hintaa? Sitä meinaa vaipua johonkin pessimistiseen horrokseen, missä ajattelee, että asiat pysyvät samoina tai ne huononevat entisestään.
Tänään bussissa istuessa kävi mielessä, että
A) onko tämä yhteiskunta rakennettu väärillä päätöksillä jo aikoja sitten vai
B) onko meillä ihan oikeasti kattavaa tietoa oikeiden päätösten tekemiseen vai
C) onko kyse siitä, ettei poliitikkojen kakaroita ole ammuttu kouluissa?
Viimeiseksi: Miten välittäminen ilmenee nykyään? Onko se nappien jakoa ja/tai viikoittain käteen annettava euromäärä?
Yhdyn teoriaasi.
Jos ihminen hämärässä mielessään päättää viedä mahdollisimman monta ihmistä itsensä mukana ikuisuuteen, siihen ei auta aseiden kieltäminen, koulupsykologien surkuttelu, vanhempien rakkaus tai koulukiusaamisen lopettaminen. Se mieli on jo niin kaukana poissa, ettei sitä näe tai kuule kukaan.
Netissä on lista, jossa rankataan ihmiset siinä järjestyksessä, kuinka monta he ovat tappaneet. Saari pääsi sijalle 35. Tälläkin hetkellä jossain synkässä mielessä pyörii ajatus päästä Saarta korkeammelle.
Mea. Kirjoitit niin kuin pitikin!
Tässä asiassa on yksi juttu mistä ei juuri puhuta, ei oikeen muisteta!Moni lapsista kaipaa lohdutusta, turvaa, vaikka että joku sanoisi
"Juu, kyllä , joskus tapahtuu pahoja asioita joita voi pelätä mutta ei oikeasti tarvitse. Ei! Se miten nyt kävi on poikkeus, harvinainen tapaus, kauheudessaankin juuri ja juuri havaittava kaiken sen hyvän ja monasti onnellisen keskellä mit maailmassa on. Ei tarvitse huolestua."
Jotensakin tälleen ehkä. Pitäisi oikein korostaa, että kyllä maailma on vielä mallillaan! Mutta ei, asiaa vatvotaan (tekiks se poliisi oikein kun ...?) ja käytetään hyväksi ja rahastetaan ja tehdään politiikkaa, eduskunnassakin, (hyi hitto)!
Pelon edessä ei myöskään pitäisi juosta karkuun, kouluja ei pitäisi sulkea vaikka uhkaillaan, se on loputon tie. Jos tarvetta on niin suojellaan. Silloin kun on lapsista kyse niin nähkööt, että heistä pidetään huoli, vaikkapa joku vartija tai muutama vanhemmista joksikin päiväksi mukaan.
kiinnitin myös huomiota Atalan puukotukseen ja äimäilin nuortenjärjettömyyttä. Kuinka moni meistä huomasi tämän pikku-uutisen: http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/Poliisi+Atalassa+puukotettu+puhui+palturia/106767
Enpä ollut huomannutkaan tuota. Ajan ilmiöitä eli hinnalla millä hyvänsä mahdollismman paljon draamaa -piikkiin menee kai osittain tämänkin aikuisen puhe. Toisaalta hyvin huolestuttavaa on, että aikuinen sälyttää viattomien (ainakin tähän tapaukseen viattomien) lasten päälle asioita, joita he eivät ole tehneet. Hyvin, hyvin huolestuttavaa toisista piittaamattomuutta.
Pelottaa välillä aivan älyttömästi tämä maailma.