Puoluetoimiston vaalimainosideatyöryhmän aamukokouksessa tunnelma oli valmiiksi väsähtänyt. Pitäisi taas raapia näkyvyyttä. Ehdokkaille oli jo lähetetty kehotukset kirjoitella yleisönosastoille ihan mistä tahansa asiasta voimakkaasti mieltä ollen ja kaivaa näppiksen alta bloginsa salasana ja alkaa taas päivittää. Ideatyöryhmässä oltiin kyllä vähän huolestuneita, oli kantautunut sellaista huhua, että nuoriso ei enää lue sanomalehtiä ja vaikka niistä blogeista niin puhutaan, niin eihän laskurit hirvesäti paukkuneet viimekiskään. Jotain uutta pitäisi keksiä.

- Jätkät hei, tehdään kalenteri, sellanen missä on vähän tissiä ja kasipäkkiä esillä. Kansa ostaa ihan sutena ja kyl alkaa kuulkaa ääniä ropista. Nostaa imakoa kivasti, ku ollaa niinku ajassa kii, kato.

- Joo, toi on hyvä idea. Tolla me revitään näkyvyyttä ja kun se kalenteri roikkuu joka rengasfirman seinällä kumienvaihtoviikoilla, niin eiköpä ole reiska ja paavo kiikissä. Mut pitäs keksiä vielä jotain, millä me saadaan äänestään se sakki, joka roikkuu netissä muttei lue blogeja. Tai siis yleensäkään lue. Taikka omista autoa.

- Mä tiedän, mä oon kuullu, että kaikki on nykysin jossain feispuukissa. Mennään mekin ja käsketään kaikki ehdokkaat kanssa menemään.

- No nyt puhut asiaa. Meidän Nikopetterikin on siellä. Mä voin kysyä siltä, miten sinne mennään. Hah. Nyt kansa on on niin hallussa. Ne äänestää meitä kaikki. Saa toi meidän Niksu lähettää kaikille ehdokkaille ohjeet, miten sinne mennään.
----
Ihan totta hei, älkää nyt pellenä pitäkö. Olenko tullut koskaan teidän vaalitoimistoon hakemaan teidän mainoksianne täältä pitäjän perältä, mitä? Käyttänyt kallista aikaani haeskelemalla teidän pärstäkuvianne. Lukeeko minulla ovessa, että ei mainoksia? Lukeeko? No niin. Mahtaako se tarkoittaa, että minä ihan oma-aloitteisesti lähden hakemaan teiltä niitä mainoksia? Voin kertoa, että ei. En lähde.
----
Kölnin marttakerholle terveisiä, että vastaukseni on Mikael Gunvald Persbrandt. Jokaiseen viiteen kohtaan. No ei ole laulaja, ei. Ja inte faan vet jag.