Virkanainen yrittää punnertaa itsensä ihmisten ilmoille
Viimeinen lomapäivä. Yli neljän viikon vapauttava ei-tarvitse-yrittää-olla-huoliteltu-ja-tukka-laitettuna-aika on ohi. Huoh. Ehkä harjoittelen huomista varten tänään vaikka laittamalla hiukan ripsiväriä.
Eilen avasin työsähköpostin. Ei. Olisi. Pitänyt.
Ensimmäisen kurinpalautusviikon toisen päivän push-upit suoritettu. Eiköhän tätä tälle päivälle tässä jo askaretta ollutkin. Tällä menolla pystyn viiden viikon päästä jo vaikka ihmeisiin.
Jälkipuheet
Muista palautuspäivä väliin.
Työsähköpostin avaaminen loma-aikana edellyttää kykyä työntää mahdollisesti luetuissa viestissä ilmenneet asiat syrjään. Sehän avataan vain siksi, jos joku tuttu on jotain mukavaa sinne laittanut, niinhän?
Joo, Nikke. Niin pitäisi. Pelkään vaan, että jos en tee viikon satseja heti, otan liian monta palautuspäivää.
Hyvä huomio Äijältä. Näin juuri tapahtui. Ja pystyin torppaamaan suurimman osan. Lukematta. Melkein kuitenkin ahdistuin.
Mjoo-o. On siinä kyllä se vaara, itse olen kokenut välillä suuria vaikeuksia saada itseni ylipuhutuksi punnertamaan ja olen skipannut homman aamusta (jolloin pyrin suorittamaan päivän annoksen). Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut palauttamaan itsekurin iltaan mennessä eikä yhtään päivää ole jäänyt väliin.
Mikään ei ole helpompaa kuin itsensä ylipuhuminen. Paisti ehkä itsensä huijaaminen.