Ekana päivänä? Suolle?

Kuule.

Nämä on ne kengät, joita venytellään sopiviksi ainakin kuukauden verran pitämällä niitä töissä sandaalien sijaan jaloissa ennen kuin niillä voi edes ajatella kävelevänsä ulkona.

Siinä vaiheessa niitä voi ajatella vähän ulkoiluttaa, kun pomo alkaa kysellä, että ajattelitko vuoriston alkavan poimuttua siinä aikakauslehtihyllyn ja takavaraston välissä ja kahvihuoneessa vitsaillaan tiedonlouhinnan menevän näköjään nykyään jjyrkästi alamäkeen.

Ma itse asiassa palauttaisin ne ja pyytaisin rahojani takaisin (tai uutta paria), jos vaelluskengat eivat kesta edes yhden paivan vaeltelua menematta rikki... (Kannattaa ainakin yrittaa!)

No, okei. Tokana päivänä. Ekan päivän kävelin niillä sisällä ja olisin nukkkunutkin ne jalassa mutta olivat vähän kankaet.

Niin ja tämähän oli nyt vaan sarjassa, että ensimäinen pieni naarmu on aina olevinaan niin suuren suuri. Meindlithan on tarkoitettu tietenkin ja nimenomaan käyttöön ja käytössä tulee naarmuja, joita hoidetaan vahalla. Kahden vuoden päästä kengät ovat vasta sisäänajetut ja hyvällä hoidolla paranevat ajan myötä ollen täydelliset viiden vuoden päästä. Ikuiset ystävät siis.

Ostin elämäni ensimmäiset kunnon vaelluskengät v. -99 ja ne ovat edelleen hyvät ja tukevat. Kun niihin tuli ensimmäinen naarmu, olin puhjeta itkuun kun niin harmitti :D Hyvä etten nukkunut niitä halaillen...

Ah, sinä niin ymmärrät.

Myydäänkö näitä jossain? Meikä tarttis uudet ja hyvät, vanhat ei niin erinomaiset hajoo alle ja kohta jo ruska kutsuu...

Jep. Nyt kippakappa Partioaittaan ja sisäänkävelemään. Ne on oikein sopivat työkengät.

Viikon vinkki: vaelluskenkien kärjet voi käsitellä eräänlaisella nestemäisellä kumilla, joka lisää niiden kolhunkestävyyttä. Olin sangen skeptinen, kun silloinen retkikaverini, nykyinen siippani takavuosina tarjoutui turaamaan kumiliimaa kalliisiin kenkiini. Perusteellisesti testattu ratkaisu osoittautui kuitenkin toimivaksi.

Nykyiset poponi ovat muuten Meindlin Tunturihaukat. Aah. Voisin nukkua ne jalassa. Lukuisia reissuja mukaan lukien vuoristokönyämiset, eikä yhtä ainoaa rakkoa! Olen pulassa, kun ne joskus kuluvat puhki. Semminkin, kun ne ovat nykyisin niitä harvoja malleja, joissa miesten lestiä löytyy naisten koossa (naisten lestit EIVÄT sovi kaikille naisille, m.o.t.).

Minä en tällä istumalla antaisi tuurata kumiliimaa noihin ihannuuksiin. Minulla on mehiläisvahaa ja suihketta ja ohjeet pestä, kuivattaa, vahata, pyyhkiä ja suihkia. Vai oliko se niin, että piti suihkia ensin. Eikun pestä. Sit suihkia. Myöhemmin vahata.

Tunturihaukkaa olisin sovittanut vertailuksi mutta ei ollut kokoa.

Mun vanhat "vaelluskengät" näyttää säälittäviltä ja vähän ahteeksipyytäviltä ja vähän mikkihiiren jaloilta Meindlien rinnalla.

Meindlit nousevat vahvasti harkintaan, kun joudun joskus erkanemaan näistä nykyisistä. Näiden merkki on CRISPI (tulee mieleen retkieväskeksit), täältä niitä löytyy: http://www.crispi.it/prodotto_uk.php ja mun kengät on suunnilleen nuo: Country spirit -> Besseggen htg

WAU! Mitkä popot. H-y-v-i-n vakuuttavat. Hyvä pohja ja korko. Noissa Borneoissa oli myös korkoa kantapään alla, mikä tuntuu hyvältä. Ja näyttää hyvältä askeleen rullaukselta.

Eihän noista raaski luopua.

Pahus, vähän on tyyriit töppöset tähän saumaan, vaikka tarjouksessakin. Nyt on niin pirusti rahalle muutenkin reikää repsottamassa, jotta ehkä sit kuitenkin kärvistelen tämän syksyn vielä ikikuluissa. Mutta muistiinhan tää Borneo Lady tägätään, vaelluskorvan taakse.

Kiitos hyvästä vinkistä!

Vanhoissa varat paremmin. Noitten sisäänkäveleminen kestää kuulemma kaksi vuotta, joten ehkä ne olisivatkin liian uudet heti tänä syksynä.

Jukran pujut, että onkin upeat bobot. Mutta en vaan noin kelpuuttais yhden reissun jälkeen lommoa kengän kärkeen. Itse jouduin tyytymään tarjous- Halteihin. Olin siitä tyytyväinen, että yleensä jalkaani löytyi vaelluskenkä. Ja siihenkin, että kuukauden suht pienten lenkkeilyjen jälkeen kenkäni osoittautuivat hyviksi Korouoman vaellusreitillä. Joten uskallan varman niitten kanssa vaativampaankin menoon.
Vaikeaa oli minullakin vanhoja palvelijoita heittää roskikseen! Oi itku!

Lommo kengän kärjessä on naurettavan pieni. Mutta uudessahan se tietenkin pistää silmään kuin tikku poskeen. Kyllä se oli ihan oma syy: minulla kun on taipumusta röntyilyyn poluilla.

Nauraisivat kaupasa itsensä kuolioon, jos menisin valittamaan, että vaeltaessa kengät vähän kului. Kysyisivät, että no mitäs luulit kengille käyvän vaeltaessa. Kiillottuvan?