Terve taas
Autuutta. Saa tehdä ruokaa seisaaltaan ja saa syödä tuolissa istuen. Pari päivää on tässä mennyt tokeentuessa ja autoa purkatessa. Ette muuten usko, miten paljon mahtuu tavaraa kolmeen ... ööh ... -toista laukkuun. Rakas reuhka ja yksi sandaali joutuivat matkalla hävöksiin mutta voiton puolella on niin paljon huikeita kokemuksia, että ei juurikaan harmita. Ja niitä kauniita poikia. Voivoi, kun olisitte olleet siellä myös.
Niin muuten. Automatkailun ensimmäinen ja ainoa sääntö on, että laita aina sama tavara samaan paikkaan vaikka se kuinka epälooginen olisi. Aina.
Mutta nyt. On mentävä. Palataan. Kuvien kera.
Jälkipuheet
"Ja niitä kauniita poikia. "
Juu-u, mikä ettei, varmaan oli niin, mutta mites tämä tyttöpuoli, kai siellä kaukana jossakin niitäkin oli. Foto kiva yllätys.
Toki. Tyttöjä oli kauniina, kullanvaaleina ja pitkinä kuulasposkisina versioina. Siinä kahdenviiden ikäisinä ne jonnekin sitten siellä ilmeisesti piilotettiin ainakin kymmeneksi vuodeksi. Sitten ne päästetään pois ja ilmestyvät he raitille lihavina, hyllyvinä kovaäänisesti nauravina keski-ikäisinä, joilla on vain rintsikat ja sortsit.
Sellanen maa.
Jaa sää et sit kotomaata kauemmas ollu ehtinykkän?
Laittamattomsti sanottu. Olis pitäny sittenkin lähteä sinne Porin.