Niin.

Ensimmäisessä kuvassa kiinnostaa miten ovat saaneet valubetonin tuotua tiettömiin taipaleisiin. Hieman olisi liikuntavammmaisella tai pyörätuoli-ihmisellä sanomista tuossa liityntärampissa, -jota ei ole. Mutta silta on jämerä ja vaikka tulvavedet huuhtonevat penkereitä myöten keväisin, siinä se vain jököttää kuin ylhäältä tiputettuna.

Toisessa sillassa on ajateltu rinkka selässä kulkijaa ja tarjotaan hänelle käsinojaa täällä elämän korpivaelluksella.

Sillat ovat kiehtovia juurikin siksi, että nitä on niin moneksi. Kuin ihmisiä ikään; jokainen oma persoonanasa ja jokaisella oma tehtävänsä.

Ihania siltoja! Siltoja katsellessa tulee miettineeksi sitä, kuka / ketkä niitä ovat olleet rakentamassa. Vanhat talot ovat samanlaisia, niiden koristeita ei lakkaa ihailemasta.

Moni silta panee myös ihmettelemään, että mitä tarkoitusta varten se on rakennettu. Ehkä siellä toisella puolella oli jotain hyvinkin tärkeää. Joskus. Mutta nyt silta näyttää vievän vain ei-mistään ei-minnekään.

Juu häv biin nomineitiid