Se on niin kaunista katseltavaa ...
Korpporaation melkein ainoana työläisenä luulin olevani kykeneväinen aamupäivät syljeskelemään kattoon kun taas iltapäivät ajattelin himmata ja vain väistellä tuotoksiani. Vaan ei. Ison johtajan sekä osastonjohtajan että yhden asioidenhoitajan sijaiselle, siis minulle, alkoi kaatua sähköpostia hetikohta, kun varsinaisten jäsenten automaattivastaukset olivat yhteystietoineni saavuttaneet yhteistyökumppanit eri puolilla niitä maailmoja, joissa ei ole tapana olla lomalla kaiken kesää. Koekäytä tämä, hoida tuo, tilaa nämä, ota selvää kun sullahan ei kai ole nyt muutakaan, tarkista tämä artikkeli, kirjoita toinen artikkeli nyt kun sulla on aikaa, oikolue kolmas kun ei kai sulla muutakaan, sovi kokous, tee henkilöstösuunnitelma, täytä tuloskortit [älä kysy], sovi toinen kokous, tarkista tämä, tee se, tilaa nämä, hoida ennen lomaasi, maksa, muista, tuo, vie ....
Hämeenkadun uudet pyörätiekaistat vetävät väkeä: nuoriso siellä taapertaa mäyräkoiran kokoiset luurit korvilla loppahousut maata viistäen oikein erikseen sille metrin kaistaleelle hakeutuen ja pyöräilijät ajavat suuntanuolista piittaamaatta juuri siihen suuntaan kuin heitä huvittaa eli yleensä väärään. Juuri näinhän sen piti mennä. Eikö?
En muuten juuri nyt keksi mitään tyhmemmän näköistä vaatetta kuin nuorten miesten polviin ulottuvat sortsit, joissa on kahdeksantoista reisitaskua niin, että housut on metrin levyiset, kun ne kädetkin on ihan pakko tunkea taskuihin. Ja koko omaisuus. Mistä sitä niin paljon onkin, kun talvisin pärjää vähemmilläkin kuljetuskalustoilla. Tai ottaahan se tilaa, kun pitää kuljettaa polkupyörä, rullalauta, kolme keissiä kaliaa ja viisi lippalakkia housun taskuissa.
No. Onhan tässä muutakin. Kaikenlaista. MUtta ne on liian isoja asioita ajateltavaksi.
Nyt on jo kolme päivää tehnyt mieli riippua puussa pää alaspäin.
Jälkipuheet
Musta se pyöräkaistele näytti muuten ihan toimivalle, mutta joidenkin jalkoja vaivasi joku vetovoima sitä suikaletta kohtaan. Jotkut eivät vain osanneet kävellä sen ulkopuolella. Ehkä jos koko kaistele maalattaisiin valkoiseksi?
Saisiko tarinoitasi käyttää monologiin ?Ammattinäyttelijä
Lisäys kysymykseeni.
Ota yhteyttä jos kiinnostaa ?
Sea, siellä viivojen välissä on vissiin helpompi kävellä. Kun suunnatkin on nuolilla merkitty. Tietää niinku näppärästi, että onko menossa vai tulossa.
Näyttelijä; olisi suuri kunnia.
Kahdeksantoista reisitaskua kuulostaa hyvältä. Niihin mahtuisi avaimet, auton avaimet, lompakko, kännykkä, mp3-soitin, privakännykkä, sveitsiläisveitsi, taskulamppu, muistitikku, gps-vastaanotin, kolikoita, karkit, moleskine, kynä, kamera, taskutietokone, salamadetektori ja teinikalenteri!
Miksei miehillä voi olla käsilaukkuja? Mulla olis ainakin joku tosi komee ja ihan täynnä kaikkia vekottimia ja juttuja.
Nii-i, miksei miehillä ole käsilaukkua. Jos minä olisin mies, minulla olisi. Olisin sillä tavalla äijämies, että mitään naisten käsilaukkuja tai kaasunaamarilaukkuja kantelis vaan ostaisin niin ison jonkun kuulin kameralaukun, että sinne mahtuisi kaikki vekottimet. Kaikki vaan katsois, että oho, mikä duuud, sillä on noin viileen iso kamera.
Teinikalenteri??!!!??
Luulin olevani unessa tänä aamuna junasta tullessani, mutta te olette tosiaan saaneet "pyöräkaistat", jee. Milloin tällainen on päässyt tapahtumaan?
Mää tykkään reisitaskuhousuista (siis periaatteessa, yksiäkään en omista – oh, paitsi yhdet maastokuvioiset joita käytän kalassa ollessa) just siksi, kun niihin mahtuu niin älyttömän hienosti ja kätevästi kaikki tarpeellinen, niitä ei tarvitse varsinaisesti erikseen roikottaa mukana eikä niitä ainakaan kovin helposti unohda kahvilaan tai puistonpenkille. Mun mielestä toi nuorten miesten muoti saisi siis mieluusti levitä äkääntyvien naistenkin keskuuteen, jotta saisimme nakata huitsan kuuseen kaikenmaailman kassit, joista ei aiheudu kuin päänvaivaa (onko tämä nyt oikean värinen, liian hassu, liian pieni (ei voi olla liian suuri), liian väärä...)
Alkaisin oitis tyyli-ikoniksi tässä asiassa, jos sillä joitain muitakin seuraamuksia kuin itseni naurettavaksi tekeminen olisi.
Pyöräkaistat maalattiin ihan tossa viikko sitten muistaakseni, suuren väännön jälkeen. Vielä on hakusessa pyöräilijöilläkin, että mitä puolta ja mihin suuntaan mutta eniten kävelijöillä. Ihan ensimmäisinä päiviä pyöräkaistat olivat autiot ja tyhjät mutta aika pian kunnioitus katosi.
Tampereen pyöräilijöiden pitäiis käydä Ytimessä oppimassa pirittimen käyttöä.
Reisitaskuhousut on ihan varmasti kätevät mutta onhan ne nyt herranenaika naurettavan näköiset. Etenkin ne ruudulliset. Mitään vaatekappaletta ei tehdä niin tuhannen eri näköisenä versiona. Ei edes käsilaukkuja.
Mitä vikaa teinarissa??
No ei vaan, piti keksiä jotain tohon loppuun. Enhän mä kanna karkkiakaan mukana (se syödään heti hankittaessa).
Ei niin mitään vikaa. Vuosien takaiset muistot vaan heilauttivat pitsiverhojen raosta häivähdyksen teinivuosien huolettomuudesta.