Ongelma. Pitäisi löytää kengät. Kun minullahan ei kenkiä ole. Ei ainakaan valkoisia. Ja jos onkin, niin ei kauniita, jotka olisivat myös mukavat ja jotka ei hiertäisi eikä painaisi ja jotka olisivat jotenkin kokonaisihanat katu-uskottavalla tavalla. Minulla on kyllä valkoisia kenkiä. Toki. Yhdet on kauniit mutta niillä ei voi kävellä. Sitten on yhdet mukavat, joilla voi vaikka juosta ja jotka ei paina eikä hierrä mutta kauniilta näyttämiseen ne eivät todellakaan sovellu. Saati siihen katu-uskottavuuteen: aina, kun minulla on ne, niin säälivästi taputellaan päälaelle, että voi kun sä olet pieni. Yhdet on söpöt, yhdet on kauniit hepsankeikkaisella tavalla ja loput on mitä on, enimmäkseen muuten vain vääränlaisia.

Joku aika sitten mainitsemaani pakkausongelmaan olen muuten löytänyt lääkkeet. Jos hankintaosastoni on investoinut uusiin vermeisiin, tiedän haluavani käyttää juuri ja vain niitä, joten mukaan ei tarvitse pakata viittä paitaa, kolmia farkkuja ja neljiä kenkiä. Vain ne uudet. Järjettömän kalliiksihan asian näin hoitaminen tulee mutta mitäpä ei nainen tekisi mielitiettynsä puolesta. Olen nimittäin ollut vaistoavinani, että Erityisavustaja miedohkosti vierastaa vastauksen antamista kysymykseen, mitä mä hei laitan päälle, mitkä kengät mä laitan, onko mun tukka hyvin, minkä takin mä laitan ...

Miehiä on joskus niin vaikea ymmärtää. Olen opettanut, että kaikkiin kysymyksiin on oikea vastaus, että näytät just hyvältä noin. Ei pidä missään nimessä käyttää adjektiivia paremmalta, saati että eilen sulla oli tukka hyvin tai että jospa kuitenkin ne toiset kengät. Miten niin paremmalta, eikö tämä muka ole hyvä ja onko mun tukka muka nyt huonosti ja mikä vika näissä kengissä on. Mikä tässä on vaikeata ymmärtää: yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus.