Nuoren miehen ruskettuneet kasvot, auringon haalistama tukka ja rento kesälook kielivät itsevarmuutta, jota oli pönkitetty paljon terasseilla. Heti kun juna nytkähti liikkeelle Pasilasta, mies haki oluen ravintolavaunun tiskiltä ja kertoi jotain muka-hauskaa vaunuemännille, jotka olivat kuulleet vitsin satoja kertoja aiemminkin. He eivät jaksaneet enää edes kohteliaisuudesta naurahdella.

Mies istui oluensa kanssa pöytään, kaivoi kännykän suurieleisesti esiin ja alkoi isoäänisen kertomuksensa edellisen päivän tapahtumista. Kun neljäs puhelu ja koko ajan värittyvä ja paisuva tarina oli meneillään, koputti käytävän toisella puolella oleva vanhempi herrasmies isoäänisen olkapäälle ja kehotti puhumaan vähän hiljempaa. Hän nimittäin olisi halunnuti kuunnella mieluummin matkatoverinsa puhetta kuin vieraan puhelinkeskustelua. Nuorimies sulki välittömästi puhelimen ja kysyi vanhemmalta herralta että olet sä Karjaalta. Vanhempi mies myönsi.

- Mä arvasin. Mä oon hei kato hyvä näissä. Mä näin heti, että sä oot Karjaalta. Sä oot just sen näkönen. Siitä ei kato voi erehtyä. Tiäksä hei, mistä erottaa tamperelaisen?

- Tuota. En.

- Niillä kato lukee tossa rintamuksessa, että Umbro.