Klikkaa kuva isommaksi.

Melkein mikään istualtaan tehtävä ei ole antoisampaa kuin tarkkailu. Voisin viettää hyvinkin koko lomani siirtymällä paikasta toiseen tarkkailemaan, kuinka kunkin paikan elämä kääntyilee. Ihmisten tarkkailu on kuin mansikkamaito: maistuu kesälle, on helppoa ja joukossa sopivasti makuisia sattumia.

Paussi ulkouttaakin toimituksensa silmittelemään maailmaa kokonaiseksi kuukaudeksi, suurimmalta osin intterveppiyhteyksien tuolle puolen. Tavataan sitten taas voimaantuneempina, kun illat ovat tummansinistä samettia ja kesä tuoksuu jo täyttyneeltä.

Hyvää kesää!

Kirjoitti: mea 08:40 | Jälkipuheet (10)

Nuoren miehen ruskettuneet kasvot, auringon haalistama tukka ja rento kesälook kielivät itsevarmuutta, jota oli pönkitetty paljon terasseilla. Heti kun juna nytkähti liikkeelle Pasilasta, mies haki oluen ravintolavaunun tiskiltä ja kertoi jotain muka-hauskaa vaunuemännille, jotka olivat kuulleet vitsin satoja kertoja aiemminkin. He eivät jaksaneet enää edes kohteliaisuudesta naurahdella.

Mies istui oluensa kanssa pöytään, kaivoi kännykän suurieleisesti esiin ja alkoi isoäänisen kertomuksensa edellisen päivän tapahtumista. Kun neljäs puhelu ja koko ajan värittyvä ja paisuva tarina oli meneillään, koputti käytävän toisella puolella oleva vanhempi herrasmies isoäänisen olkapäälle ja kehotti puhumaan vähän hiljempaa. Hän nimittäin olisi halunnuti kuunnella mieluummin matkatoverinsa puhetta kuin vieraan puhelinkeskustelua. Nuorimies sulki välittömästi puhelimen ja kysyi vanhemmalta herralta että olet sä Karjaalta. Vanhempi mies myönsi.

- Mä arvasin. Mä oon hei kato hyvä näissä. Mä näin heti, että sä oot Karjaalta. Sä oot just sen näkönen. Siitä ei kato voi erehtyä. Tiäksä hei, mistä erottaa tamperelaisen?

- Tuota. En.

- Niillä kato lukee tossa rintamuksessa, että Umbro.

Kirjoitti: mea 12:03 | Jälkipuheet (5)

Rautakiskoilla on mukava ja helppo matkustaa. Aika kuluu mukavia rupatellen leppoisten ihmisten kanssa ravintelivaunussa, ikkunoita voi avata mielensä mukaan ja nauttia kesätuulen tuiverruksesta ja vessat toimii kuin junan vessat.

Jos kuitenkin haluaa hiukan enemmän panostaa matkaansa ja oikein herroiksi liikkua, voi valita extralisämakullisen Intercityn. Siellä ei tarvitse tyytyä tuikitavalliseen ravintolavaunuun vaan saa nauttia oikean mini-bistron tunnelmasta. Se on se pieni myyntikärry, jonka kaksi kiukkuista naista vetää yhden kerran matkan aikana junan päästä päähän. Eikä tässä kaikki: Intercity-lisämaksulla pääsee nauttimaan melkein aidosta Linnanmäki-tunnelmasta, Jos matkan varrelle osuu tunneleita, korvat pamahtavat lukkoon kuin lapsena ikään. Lomamatkan kruunaa vaunuissa valllitseva trooppinen ilmasto, sillä vaunun lämpötilaa ei voi mitenkään säätää. [No konnari ehkä sulakkeita nostamalla ja laskemalla mutta ei se aina onnistu kuulemma]

Jos tämäkään ei vielä riitä vaativalle junamatkaajalle, voi maksaa vielä hiukan lisää ja matkustaa pendolinolla. Se on älyttömän nopea. Onneksi. Pendolinossa eivät nimittäin aukene vessan ovet.

Ammottava aukko sivistyksessäni on nyt täytetty: olen käynyt Ikeassa. Söin kuuluisat Ikean lihapullat ja investoin valtavan upeaan, tyylikkääseen, musta-harmaaseen tiskiharjaan.

Pääkaupungissa aina niin avartuu: näin taas julkkiksen. Ihan oikea Ari Paska Peltonen istui melkein kosketusetäisyydellä.

Kirjoitti: mea 10:31 | Jälkipuheet (2)

Ongelma. Pitäisi löytää kengät. Kun minullahan ei kenkiä ole. Ei ainakaan valkoisia. Ja jos onkin, niin ei kauniita, jotka olisivat myös mukavat ja jotka ei hiertäisi eikä painaisi ja jotka olisivat jotenkin kokonaisihanat katu-uskottavalla tavalla. Minulla on kyllä valkoisia kenkiä. Toki. Yhdet on kauniit mutta niillä ei voi kävellä. Sitten on yhdet mukavat, joilla voi vaikka juosta ja jotka ei paina eikä hierrä mutta kauniilta näyttämiseen ne eivät todellakaan sovellu. Saati siihen katu-uskottavuuteen: aina, kun minulla on ne, niin säälivästi taputellaan päälaelle, että voi kun sä olet pieni. Yhdet on söpöt, yhdet on kauniit hepsankeikkaisella tavalla ja loput on mitä on, enimmäkseen muuten vain vääränlaisia.

Joku aika sitten mainitsemaani pakkausongelmaan olen muuten löytänyt lääkkeet. Jos hankintaosastoni on investoinut uusiin vermeisiin, tiedän haluavani käyttää juuri ja vain niitä, joten mukaan ei tarvitse pakata viittä paitaa, kolmia farkkuja ja neljiä kenkiä. Vain ne uudet. Järjettömän kalliiksihan asian näin hoitaminen tulee mutta mitäpä ei nainen tekisi mielitiettynsä puolesta. Olen nimittäin ollut vaistoavinani, että Erityisavustaja miedohkosti vierastaa vastauksen antamista kysymykseen, mitä mä hei laitan päälle, mitkä kengät mä laitan, onko mun tukka hyvin, minkä takin mä laitan ...

Miehiä on joskus niin vaikea ymmärtää. Olen opettanut, että kaikkiin kysymyksiin on oikea vastaus, että näytät just hyvältä noin. Ei pidä missään nimessä käyttää adjektiivia paremmalta, saati että eilen sulla oli tukka hyvin tai että jospa kuitenkin ne toiset kengät. Miten niin paremmalta, eikö tämä muka ole hyvä ja onko mun tukka muka nyt huonosti ja mikä vika näissä kengissä on. Mikä tässä on vaikeata ymmärtää: yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus.

Kirjoitti: mea 11:59 | Jälkipuheet (4)

Korpporaation melkein ainoana työläisenä luulin olevani kykeneväinen aamupäivät syljeskelemään kattoon kun taas iltapäivät ajattelin himmata ja vain väistellä tuotoksiani. Vaan ei. Ison johtajan sekä osastonjohtajan että yhden asioidenhoitajan sijaiselle, siis minulle, alkoi kaatua sähköpostia hetikohta, kun varsinaisten jäsenten automaattivastaukset olivat yhteystietoineni saavuttaneet yhteistyökumppanit eri puolilla niitä maailmoja, joissa ei ole tapana olla lomalla kaiken kesää. Koekäytä tämä, hoida tuo, tilaa nämä, ota selvää kun sullahan ei kai ole nyt muutakaan, tarkista tämä artikkeli, kirjoita toinen artikkeli nyt kun sulla on aikaa, oikolue kolmas kun ei kai sulla muutakaan, sovi kokous, tee henkilöstösuunnitelma, täytä tuloskortit [älä kysy], sovi toinen kokous, tarkista tämä, tee se, tilaa nämä, hoida ennen lomaasi, maksa, muista, tuo, vie ....

Hämeenkadun uudet pyörätiekaistat vetävät väkeä: nuoriso siellä taapertaa mäyräkoiran kokoiset luurit korvilla loppahousut maata viistäen oikein erikseen sille metrin kaistaleelle hakeutuen ja pyöräilijät ajavat suuntanuolista piittaamaatta juuri siihen suuntaan kuin heitä huvittaa eli yleensä väärään. Juuri näinhän sen piti mennä. Eikö?

En muuten juuri nyt keksi mitään tyhmemmän näköistä vaatetta kuin nuorten miesten polviin ulottuvat sortsit, joissa on kahdeksantoista reisitaskua niin, että housut on metrin levyiset, kun ne kädetkin on ihan pakko tunkea taskuihin. Ja koko omaisuus. Mistä sitä niin paljon onkin, kun talvisin pärjää vähemmilläkin kuljetuskalustoilla. Tai ottaahan se tilaa, kun pitää kuljettaa polkupyörä, rullalauta, kolme keissiä kaliaa ja viisi lippalakkia housun taskuissa.

No. Onhan tässä muutakin. Kaikenlaista. MUtta ne on liian isoja asioita ajateltavaksi.

Nyt on jo kolme päivää tehnyt mieli riippua puussa pää alaspäin.

Kirjoitti: mea 19:10 | Jälkipuheet (11)

Klikkaa kuva isommaksi, niin näet loput kukat parvekkeen toisella laidalla.

Rahtasin Torstia [se kun on täydellisen yhteistyökyvyttömän piikikäs ja sitäpaitsi minua pidempi] ja muita kaktuksia lukuunottamatta muut sisäkukkani kesähoitoon parvekkeelle. Ettäkö mitenkäkö saa kukkansa näin oivasti menestymään? Helppoa: vaihdetaan mullat korkeintaan kymmenen vuoden välein, ei anneta kasvun kehittäjiä, ei kanankakkaa eikä substraalia mutta annetaan aina, kun muistetaan, erittäin paljon vettä. Ja kesälomalla jätetään ne mitä parhaimman ystävän oivallisen miespuoliskon vastuulle, joka ei saa kotonaan toteuttaa sisäistä hortonomiaan, koska vaimonsa viljelee vain silkkikukkia ja joka kukkamies voi täten vapaasti jakaa rakkauttaan minun kukkiini. Kukkamies saa joka kesä kukkani kukoistamaan niin, että niissä on taas, mistä ruupahtaa seuraavan talven aikana. Tätä toistetaan vuodesta toiseen ja toivotaan, että kukkamies ei kyllästy vaimoonsa tai minun kukkiini.

Kirjoitti: mea 17:59 | Jälkipuheet (2)

Viikonlopun paussigallup paljasti, että polkkaajat ovat lihansyöjiä: 26 % haluaa ehtaa lihaa, joka mielellään on kääritty pekoniin (20 %). Pekoniin käärijät vetävät tosin vain niukan kaulan lihamakkaristeihin, joiden 19 %:n populaatio puolestaan voittaa jauhomakkaristit vain yhdellä %-yksiköllä. Kesäkurpitsan vihaajia on jauhomakkaristien kanssa yhtä paljon, mitä ihmettelen. Mikään ei nimittäin ole turhempi vihannes kuin kesäkurmitsa: raakana ei maistu millekään ja kypsennettynä on limanuljasta, joka ei maistu millekään. Kyselyn tulokset huolestuttavat minua: onko kukaan nähnyt Kriisiä, joka lähti pekonibikineissä grillaamaan.perjantaina?

Lauantain polttariporukoita katsellessani tuli mieleeni, että kun kaiken todennäköisyyden mukaan näistäkin solmituista liitoista päätyy kantapäät vastakkain lähes joka toinen, niin eikö olisi halvempaa järjestää jotain pientä testiä ennen häitä. Ehdotan ruisleipätestiä. Otetaan vaikka yksi Ruisoskari, jonka päällipuoli on mitä herkuinta herkkua ja alapuoli vain pakollinen lisävaruste, jota kumpikaan ei haluaisi syödä. Demokraattinen parisuhde syntyy, jos kumpikin syö mukisematta puolet alapuolesta. Jos taas nainen kysyy, että otatko mieluummin ala- vai yläpuolen ja saa vastaukseksi, että yläpuolen, niin että nainen sitten jatkuvasti tyytyy alapuoleen, liitto ennemmin tai myöhemmin kariutuu. Jos taas vastaus on, että alapuolen, mies uhrautuu eikä mene vuottakaan, kun saa tarpeekseen sekä uhrautumisesta että alapuolesta. Jos taas nainen syö kyselemättä aina yläpuolen eikä mies siten edes tiedä alapuolen herkullisuudesta, tulee liitto mitä todennäköisimmin olemaan onnellinen.

Jäin tänä aamuna hissiin jumiin. Mitä helkkarin järkeä on hissin hälytysnappulassa, joka hälyttää vain siellä hissin sisällä? Ajankuluksiko sitä on tarkoitus soitella?

Kirjoitti: mea 11:06 | Jälkipuheet (14)

Meillä virisi korpporaation kahvipöydässä eilen keskustelu ja lopulta tiukka äänestys, että mikä se on se ainoa oikea kesägrilliruoka. Hävisin niukasti mutta selkeästi omilla mieltymyksilläni. Olimme kuitenkin liikuttavan yksimielisiä siitä, että kaikki, missä on pekonia, on hyvää ja että makkaran pitää olla todella rapsakaksi, melkein mustaksi käristetty ja että lomalla ei laihduteta.

Mutta koska ratkaisevassa kysymyksessä hävisin 2-1, kysynkin nyt teiltä: mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?

Kirjoitti: mea 09:03 | Jälkipuheet (9)

Klikkaa kuva isommaksi.

Valokuvatorstai / Beirut-yhtyeen kappale Sunday smile

Kirjoitti: mea 12:07 | Jälkipuheet (2)

Hirveä ressi täällä töissä: jos ulkona paistaa aurinko, ressaa, että on töissä eikä lomalla ja sitten sitä ressaa, että kun on lomalla, niin silloin ei tietenkään kuitenkaan enää paista. Jo kauan ennen loman alkua pitää alkaa ressata, että pitäisi lomalla ehtiä lukea kymmenen kirjaa, käydä sukulaisissa, maalata suvun mökki, luuhata kesätoreilla, syödä mansikoita, käydä kalassa, ja ja ja ja se lomakin loppuu ja sen jälkeen sähköposti pullistelee ja työt kaatuu päälle.

Ja tietenkin hyvissä ajoin ennen lomaa alkaa ressi, että loman ensimmäinen viikko menee totutellessa lomaan ja viimeinen viikko surressa loman loppumista. Muina lomaviikkoina pitää muistaa varoa aurinkoa, kun saa muuten syövän, mutta jos ei yhtään ole auringossa, uhkaa D-vitamiinin puutostila ja sitä kautta riisitauti. Hiuksetkin kärsii auringosta ja pistoskin vaanii ihan kulman takana, pitää muistaa hattu. Ja suojavoiteet. Pitää varoa punkkeja, ettei iske borrelioosi. Ei saa kärtsätä makkaroita, kun tulee syöpä ja muutenkin ihrat asettuvat lantiolle renkaaksi. Mikä kyllä toisaalta pelastaisi hukkumasta, jos suonenveto iskee uidessa. Ja kaiken ohessa on ahdistus, kun pitäisi marjastaa ja sienestää mutta hirvikärpäsetkin tekee pesän tukkaan eikä marjastus edes kiinnosta.

Tänäisenä aamuna bussissa edessäni istuva tätikaksikko voivotteli, että nyt se päivä taas alkaakin lyhetä ja kesä on käytännössä ohi. Just.

Kirjoitti: mea 13:56 | Jälkipuheet (14)