Raportti pääkaupunkiseudulta
Täällä pääkaupungissa kaikki on suurempaa, pilvet mustempia ja ihmiset isompia. Sitäpaitsi ne on sokeampia: kukaan ei väistä jalkakäytävillä vastaantulijoita ja auta armias, jos joku torvi maalainen seisoo pyörätiellä kadun ylitystä odottamassa.
Täällä on muuten kyllä melko hienoa. Näin paljon pukumiehiä en muista elävänä Suomessa koskaan nähneeni. Sitten täällä näkee paljon julkkiksia. Uotinen on muuten älyttömän pitkä ja laiha ja sen silmälasit on isommat kuin minun ihmetykseni siitä, että Ben Z on niin pieni. Pukumiehet puhuvat isolla äänellä Sedun asioista Strindbergin kahvilan terassilla sateessa ja kuulemma omistavat puolet Eurooppaa. Vaan mistäpä minä tiedän. Saattavat omistaakin.
Mitäs hyvää täältä voisi vielä raportoida.... Niin. Pekonia on riittävästi aamiaisella.
Jälkipuheet
Eikä sadevesi ole lainkaan niin märkää ja kylmää kuin muualla.
Se selittää, miksi ne tosiaan istui sateessa. Eikä kylmäkään ole niin kylmää, koska ne pyöräilee sortsit jalassa ja melkein on pakkasta.
Täällä on muuten älyttömän hyvin merkityt pyörätiet. Mansesta Axenin kantsis tulla tutustumaan.
Pekoni on kyllä aina kova sana, käypä missä tahansa... Tässä on kyllä hyvän aikaa omasta Helsingissä käynnistä, että kaippa tässä vielä ennen eläkkeelle jäämistä pitäisi sinne joku kerta vääntäytyä ihmettelemään pukumiehiä ja julkkiksia.
Hieno paikkahan se on sillä tapaa, että se on ainoa Suomen Kaupunki. Siellä on ratikka ja metro (joka tosin on aika ... hm... pieni), mutta on kuitenkin. Ratikan ääni on niin ytimen ääni, sellaista ei ole muualla Suomessa. Ihmiset on jotenkin äkäisempiä, kiireisempiä ja hienompia.
Ja tosiaan pekoni oli hyvää: juuri oikeanlaista, kuivaa ja rapeaa. On se hyvää muunlaisenakin, siitä outo lajike on se.