Nainen ja mies hempeilevät, osa herratiesmones
Nainen herää viikonloppuaamuisin aina liian aikaisin. Hän tietää, että mies mielellään nukkuu pitkään eikä halua häiritä. Nainen on ihan hiljaa ja vain katselee nukkuvaa miestä. Malttamattomana hän odottaa miehen heräämistä, sillä herättyään mies aina nostaa peittoa ja vetää naisen syliinsä.Se on päivän paras hetki ja nainen tuskin jaksaa odottaa. Nainen ihailee odotellessaan miehen niskan herkkää linjaa ja selän rauhallista kaarta. Hän rakastaa nukkuvan miehen katselua. Mikään ei ole niin herkkä ja kaunis kuin nukkuva mies. Vaikka nainen niin haluaisi päästä miehen syliin, hän malttaa.
Mies kääntää kylkeään kuin tuntien katseen selässään. Hänen silmänsä on kiinni mutta nainen näkee, että mies on hereillä, miehen silmä värvehtii. Nainen tietää, että mies tietää hänen katselevan. Tyynyn kätköistä näkyy vain miehen toinen silmä. Se avautuu pienesti, unesta raukeana. Silmä katsoo suoraan naiseen. Nainen hymyilee. Miehen silmä hymyilee. Uninen ääni mutisee tyynyn poimuista:
- Siinä se taas tuijottaa toiveikkaana.
Jälkipuheet
Tämähän on kuin suoraan meidän makuuhuoneesta. Tapahtuu joka ikinen lauantai ja sunnuntai.
Ja siirappi valuu pitkin seinää. ;)
Tapahtuuko tuollaista oikeasti?
Tottakai, eikö teillä Mikalassa? Katalassa sentään ymmärretään, mitä varten viikonloput on töistä vapaata.
Nuo hetket ovat parhaita kiireettömän heräämisen aamuina! Uninen mies, jonka lämmintä ihoa vasten on nautinnollista painautua. Vaikka olisi karmea vessahätä, on pakko edes hetken aikaa kiehnätä puoliunessa :)
Ken ei ole kokenut noita viikonlopun kiireettömiä helmihetkiä, jolloin tietää elämän tärkeysjärjestyksen, on jäänyt paljosta paitsi. Ellei jopa kaikesta olennaisesta.
Onni meillä, jotka olemme päässeet sen kokemaan.
Suu messingillä luin muistellen hyviä hetkiä. Sitä varten juuri on töistä vapaata!
Minua ilahduttaa, että meitä on näin monta, jotka ymmärrämme asioiden tärkeysjärjestyksiä ja olemme jossain vaiheessa elämäämme olleet oikeutettuja niitä jakamaan jonkun kanssa ja jollekin.
Se, joka ei ajattele toisinaan toista itsensä sijaan, ei tiedä, miten paljon hyvää mieltä menettää.
Minun täytyy nyt kuitenkin sanoa, vaikka en oikein tiedä miten ja miksi. Minulle tuli ja jäi jotenkin hämmentynyt ja erikoinen olo Mikan kommentista. Vähän surullinenkin. En tarkoita tätä mitenkään pahalla, en vain osaa jäsentää ja selittää paremmin.
Niin, on varmaankin olemassa yhteys sillä, että joku ei usko oikeasti tällaista tapahtuvan ja että sille ei oikeasti tällaista tapahdu. Siis että jompi kumpi hylkii toista. Vähän niin kuin saman nimiset magneetin navat hylkivät toisiaan.
Tai siis oikeastaan ei yhtään niin.
Mikan kommentti tuntuu niin kovin tutulta menneestä elämästä. Ja tuo kirjoitus muuten, siis tuo parempi osuus, nykyisestä.
Asiat voivat korjaantua.
Tiedän tasan, mitä tarkoitat. Been there too.
Asiat voivat korjaantua mutta sepä vaatiikin itseltä havahtumista ja toimeen tarttumista, muutosta, sukeltamista tuntemattomaan ja sitten, hyvällä tuurilla, ehkä kohdalle osuukin silmät, jotka hymyilevät vastaan aamuisin.
Sympaattinen aamun kuvaus, omassa elämässä toteutuu jopa arkiaamuisin... Mikan kommentin otin sarkasmina, en niinkään parisuhteen nykytilan analyysina.
Hehkeitä kesäaamuja!
Samoin sinulle. Lomalla voineekin tuijotella myös arkiaamuisin.
Aah, juu, nannaa on tuommoinen heräily.
Enempi sisupastillilta maistuvat nämä perheellisen aamut, kun arjet pyhät sängyn laidalta kuuluu topakka komento: "Anna aamupalaa!"
Onneksi on aamuvirkku mies ja kakkosen lastenohjelmat... :-)