« ... ja suvi suloinen | Pääsivu| Mihin voin enää luottaa? »

Nainen ja mies hempeilevät

Terassilla soittaa yhden hengen kitarabändi kasarihittejä. Kun Eric Claptonin haikeansuloiset sävelet alkavat soida, hamuaa selvästikin rakkautensa ensihuumat 80-luvulla kokeneen pariskunnan naisedustaja miehensä niskatukkaa ja hymyilee rakastuneesti. Mies ei reagoi. Naisen käsi silittää miehen selkää ja rakastunut katse kerjää huomiota. Miehen selkä jäykistyy aavistuksen. Nainen nykäisee terassituolia lähemmäs miestä ja laskee kätensä miehen polvelle. Mies rypistää otsaansa. Nainen kallistaa päänsä miehen olkapäälle. Nostaa välillä katseen mieheen. Hymyilee. Mies tarttuu kaljatuoppiinsa ja juo sen yhdellä vedolla tyhjäksi. Röyhtäisee.

Virkanainen ei voi olla kommentoimatta Erityisavustajalle havaintojaan.

- Minä niin tiedän miehen tunteen, sanoo Hän.

Jälkipuheet

Niin minäkin. Voi, niin minäkin.

Ihme porukkaa!

Eiks se ois voinu olla röyhtäisemättä..

Niin.

Mies töiden jälkeen vain pikaisilla yksillä olusilla ja mistäs se vieras nainen siihen iholle ilmaantuikin?

Miehet on niin lutusia, kun ne yrittää kynsin hampain olla olematta romantillisia ja hempeitä.

Mies on mielestään sopinut, että julkisesti ei kiehnätä ja kähmitä mutta nainen ei vaan voinut vastustaa ja kokeili onneaan.

Just. Mies on niin keskenänsä sopinut mutta nainen kiistää koskaan olleensa paikalla sopimusta tehtäessä. Ja jos olikin, kiistää mitään muistavansa. Tai jos muistaakin, niin myöntää, ettei ymmärtänyt. Kiistää tosin olevansa ymmärtämätön ja myöntää joskus kiistävänsä vaikka muistaakin.

Juuri noin :D

Miesten maailmassa on pelattava niillä korteilla, joita mies jakaa.

No hyvä kun valaisitte, en mää olis ymmärtänyt mitään...

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa