Suhtautumiseni kodin askareisiin on etäinen mutta tasapainoinen ja pakottamaton. En oikein osaa niitä inhotakaan, sillä pystyn rauhanomaisesti suhtautumaan tekemättömiin kotitöihin ja rinnaikkainelomme sujuu suuremmitta särmittä. Yhtä askaretta minä kuitenkin inhoan: uusien perunoiden kanssa puljaamista. Kuoriminen, raaputtaminen tai mikä tahansa hölskiminen on vastenmielistä, rapaista ja haavoittavaa. Harjaapa ikipieniä pylpyröitä juuresharjalla syömäkelpoiseen raamiin: siinä rystyset ja sielu vuotaa vertaa ja koko lähitienoo on kuoriroippeissa ja lavuaari hitusista tukkeessa.

Juhannusjuhlalaseurueen kesken virisi pieniä koulukuntaeroavaisuuksia sen suhteen, mikä on se ainoa oikea kastike uuden potun kanssa. Jotkut vääräoppiset olivat sitä mieltä, että voissa haudutellut kesäsipulit sellaisenaan ovat ainoa oikea kastike. Jotkut vannoivat pihvien kanssa tarjottavan pippurikastikkeen ylivertaisuuuteen ja eräät kananmuna-ruohosipuli-voi-viritelmän päälle. Me simppelistit kannatamme ihan vaan voita ja tilliä perunan nokkaan.

Huomasinne olevamme epätietoisia myös sen suhteen, laitetaanko perunat kiehumaan kylmään vai kuumaan veteen. Eräillä oli epämääräinen ajatus, että kylmään ja toisilla, että kuumaan mutta kumpikaan koulukunta ei osannut selittää, miksi. Jotain mielikuvaa maiskuteltiin sen suhteen, että peruna vettyy, kovettuu tai liettyy kylmässä vedessä makoillessaan mutta kellään ei ollut mitään sen varmempaa vakuutta kuin mummolta peritty mutu. Mutta nytpä on: Tiede-lehti [6/08] nimittäin kertoo, että uusi perunanahan on ihan vauva ja sen entsyymitoiminta siis vielä kesken. Entsyymien tehtävä on valmistella pottu kestämään pitkän talven säilytys eli kovettaa se. Entsyymi on aktiivisimmillaan 50-60 asteen lämmössä ja tuhoutuu vasta yli 70 asteessa tai lakkaa jylläämästä, kun peruna on syksyllä aikuinen. Hiljalleen lämpiävässä vedessä perunavauvan soluseinämät ehtivät siis kovettua ja peruna vanhenee hetkessä. Jos siis haluaa uudet perunansa uusina, heittäköön ne kiehuvaan veteen.

Tämä valaissee, miksi pidättäydyn kotiaskareista etäällä: heti kun niitä alkaa ajatella, niistä tulee tiedettä, ne monimutkaistuvat ja sitten niiden kanssa onkin pääsemättömissä ja poissa on rauha ja seeste kotikonnulta.