Reiskoista pari sanaa
Arvaan, että lukijani palanevat halusta kuulla, kuinka ne minun miesasiani edistyvät? No. Kerron silti.
Sen Reiskanhan siis piti soittaa minulle heti seuraavalla viikolla eli kuukausi sitten. Eipä tietenkään soittanut. Olin mallaillut ja teippaillut tapettimalleja seinille kyllästymiseen asti löytämättä mieleistäni [ostin jopa navigaattorin, notta osaisin ajella rautiaan ja mitä niitä nyt on koorautoja]. Ei mitään. Paitsi että seinät ovat edelleen nuhjuiset ja naulareikäiset ja nyt myös teipinrepimän repaleiset. Mutta ei sev väliä, ajattelin: talvella on pimeätä ja kesällä en juurikaan ole kotona. Olkoon siis Reiska. Miehet! Hmph!
Päätin tehdä muita sijoituksia.
Josta tulikin mieleeni, että miesten on taas niin helpompaa. Ei tarvi kuin naapurin Paten heläyttää uudella kaupunkimaasturidiisselillä pihattoon perässään uusi ja entistä mahtisempi vene, kaivaa takaloosterista suurempi viehe ja isommat kahluusaappaat, niin johan tietää Arska, mihin sijoittaa. Jo kohta on hän vilkuilemassa pankkitiliään, josko isommat ja kromatummat vehkeet olisi ostaa. Vaan annapa olla, kun on nainen, on niin vaikeampaa, kun ei tiedä, mihin sijoittaisi.
Jotain pysyvää sen pitäisi olla. Jotain, joka kulkisi mukana kesät talvet. Jotain, josta koituisi iloa ehken enemmän kuin makkarin tapeteista. Päätin siis sijoittaa remonttirahat itseeni.
Jälkipuheet
Hankit tatuoinnin?
(^_-)
Joo! Tatska! http://www.kaitsu.org/2005/07/08/siella-oli-mylly-siella-on-tie/
Olisi kyllä melko viileetä, jos persiön päällä olisi vaikka Paten kuva.
Vaan ei.
Vakavasti puhuen, itseensä sijoittaminen on hyvä ja oikea päätös.
Näin minäkin sen mietin.
Kuka minua eniten katselee ja tunnustelee ja tuntee? Ketä minun pitää eniten hyvittelemän, jos on paha mieli tai masennus? Ketä minä olen eniten laiminlyönyt?
Kuka minuun sijoittaisi, jollen minä itse?
implantit?
Olisivat muuten kätevät selaset peffaimplantit. Olisi lämmin ja pehmeä iskuskella vaikka kylmillä ja kovilla jäähallin penkeillä.
Nyt ei vaan kysyntä ja tarjonta kohtaa. Eiköhän noita innokkaita tapiseeraajareiskoja ole mutkat ja niemet väärällään. Miehellä kun herää sisäsyntyiset remppataidot, kun vähän väläyttelet hymyä ja viatonta bambin katsetta, extrana lupaat huurteisia. Pahimman virheen teet jos raahat ostoksille makutuomariksi, into laantuu seinään, kuin vaateostoksilla: "joo, joo kulta ihan hyvät on, mennään" tahi jos jostakin ilmenee, että kyseessä onkin kertaluonteinen suoritus.
Veikkaan: silmäleikkaus, rakennekynnet, rasvaimu tahi...jäteteään nyt sanomatta...
Kyllä oli tämäkin Reiska intoa piukassa mutta into laantui, kun huomasi, ettei tämän tytön luota kultakaivosta löydy. Pitää olla isommat rempata, jotta Reiska viitsii vaivautua.
Eikä tulisi mieleenkään pyytää makutuomariski. tai no, ehkä tulisi mutta kokemuksen syvä rintaääni puhuu kuiskien.
Väärin, väärin, väärin ja oikein.
Voin luovuttaa sinulle ihan ilmaiseksi tarveaineet persausimplantteja varten. Ylemmäs mentäessä ei valitettavasti ole varaa luovuttaa grammaakaan.
On omastakin takaa, kiitos vaan. Vaikka mistä päin irrottaa. Miksei se isäjumalakin voinut asettaa kaikkia lihoja tasaisesti oikeille paikoilleen. Kuuhun mennään muttei tällaista yksinkertaista asiaa pystytä ratkomaan.