« Osaako joku selittää ... | Pääsivu| Tähän joku otsikko, joka kuvaa inhoani niitä ihmisiä kohtaan, jotka tietävät joka asiasta enemmän ja kertovat, mikä on heidän mielestään päin persiötä mutteivat koskaan kerro, miten asian korjaisivat »

Perimmäisten kysymysten äärellä

Klikkaa kuvaa.

Ken ei konsaan ole kävelyt syvälle metsään, astunut melkein käärmeen päälle [kun se olikin kuulemma vaskitsa], nähnyt synkkämetsän keskellä avautuvan valkoisen valkovuokkometsän, kuullut maailman kauneinta ja taidokkainta linnunlaulua, uponnut vähän suohon ja osannut melkein käyttää kompassia ja lukea karttaa, ei ymmärrä, millaista on olla isojen perimmäisten kysymysten äärellä.

Kuten esimerkiksi sellaisten, että teleskooppimakkaratikku on oivin laite sitten Goretex-vaelluskenkien. Tai että mies, joka osaa sytyttää yhdellä tikulla nuotion, on sitten vaan niin kertakaikkisen tenhoava.

Jälkipuheet

Heh, on sitten ollut liikkeellä muitakin kuin me Saiman kanssa...
Minulla kyllä meni ainakin kolme tikkua.

Kyllä kolme tikkua on vielä hyvin äijää.

Ah. Savu tuoksuu tänne asti. Ihminen tarvitsee ehdottomasti tietyin väliajoin tuleen tuijotusta.

Sitä tulikin synkän talven aikana ikävä. Elähtymistä näistä asioista.

Arvaapa, muuten miltä tuoksuu repussa kosteina ja savuisina yön yli muhineet kurahousut?

Haa! Ostin teleskooppimakkaratikun viime vuonna äidille lahjaksi, kun äiti oli ostanut mökin ja tupaantulijaismielessä kylään huhuiltiin. Puolsi paikkaansa myös saariolosuhteissa.

Teleskoopille naurahdellaan nuotioilla mutta kyllä hymyt hyytyy, kun makkaran kylki jo kärisee siinä, kun muut vasta veistelee tikkujaan. Ei ihan metsäuskottavaa mutta sitäkin kätevämpää. Joskus on tingittävä tyylistä, jottei vatsa kärsisi.

Mielenkiintoinen? Yllättävä? Pirskahteleva?

Yllättävän mielenkiintoisen pirskahtelevilta. Kyllä. Mistä tiesit?

Villi arvaus. Sitä aromiahan voisi sitten vaikka pullottaa ja myydä yksinäisten yökulkijoiden käyttöön, luontoystävällinen vaihtoehto pippurisuihkeelle.

Mutta siihen saattaisi joku atavistista luonnonhelman rakkautta kokeva ihmispolo jäädä kiikkiin. Ja se pakottaisi mut sinne metsään joka päivä enkä jaksaisi syödä makkaraa päivästä toiseen ja sit joutuisin syömään pelkkiä marjoja ja voimat ehtyisi enkä jaksaisi raahautua metsästä kotiin ja joutuisin yöpymään veneen alla.

Että ehkä ei sittenkään.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa