Niinku miksi sitä juttua kutsutaan, joka on esimerkiksi webbisivulla, sitä sellaista pientä kuvaa, joka on vähän niinku nappula, jota painamalla pääsee eteenpäin mutta ei ole ihan linkki, kun se on kuitenkin pieni kuva? Onko se ikoni vai nappula vai painike vai kuvake, kysyi käyttöohjeen laatija.

Napike, sanoin minä. Se on NAPIKE.

Koska olen näin näppärällä päällä, kerron, että postaukset, entryt, merkinnät, päreet, vuolut, polkkaukset ja jopa aurinkolaivat voitte nyt unohtaa. Ja tiedoksi etenkin sinne toimituksiin, jotka nimittelette näitä yksittäisiä blogimerkintöjä blogeiksi, että virallinen raatimme kastaa nämä merkinnät nyt postakkeiksi. Tämä on siis POSTAKE.

Vähänkö olen näppärikkö.

Itse asiassa Neiti on hyvin hyvin huonolla tuulella. Niin huonolla, ettei ruoka edes maistu. Pahinta on, ettei Neiti tiedä, miksi tuuli on paha. Jos se olisi yhtäänkään parempi, ruoka maistuisi ja sekin olisi paha. Jos taas tyynen tasainen, ruoka vasta maistuisikin, mikä olisi erityisen paha. Pahalla päällä ajatus kulkee aina hyvin, mikä on hyvä. Eikä silloin maistu se ruokakaan, mikä on oikein hyvä. Näin ollen kaikki on hyvin. Kohta varmaan maistuu ruoka taas turhan hyvin, mikä on paha.

Tästä tule taas yhtään mitään.