Luulin, etten kovinkaan montaa asiaa arvosta vähemmän kuin isoegoista keski-ikäistä johtoportaan äijää, joka ei ymmärrä ihan yksinkertaisia asioita. Siis niin yksinkertaisia, joita ihan tavallisella virkanaisella ei tee heikkoakaan ymmärtää. Niin yksinkertaisia, että kengän nauhojen solmiminen on avaruustiedettä niiden rinnalla.

Erehdyin.

Sellaista isoegoista akateemisesti sivistynyttä johtoportaan vallan pitäjää, joka ei ymmärrä yksinkertaisia asioita ja joka silti suureen ääneen jokaisessa kokouksessa vänisee itseriittoisen ylimielisesti siitä, että asioiden pitäisi olla niin ja näin, en ymmärrä senkään vertaa. Kun nimittäin asia, josta se vänisee, on ollut jo kymmenen vuotta juuri niin ja näin. Jota asiaa se ei usko, kun siitä vaatimaton korpporaation palkkaama virkanainen huomauttaa. Että asiahan on juuri noin ja niin ja näin. Ei se usko. Tietenkään. Kun se tietää kaiken paremmin ja siksi mikään olemassa oleva ei ole oikein, koska ne pitää olla jotenkin kuitenkin toisin.

Luulin siis täten kohdanneeni sen, jota kaikkein vähiten arvostan. Mutta erehdyin taas.

Pohjat vetää sittenkin se toinen tyyppi, joka kuuntelee tätä väninää tietämättä asiasta senkään vertaa ja nyökyttelee hyväksyvästi ja menee ja kertoo seuraavalla, isommalla, areenalla, että asia pitäisi olla niin ja näin. Ollenkaan ottamatta huomioon tai tajuamatta tai haluamatta kuunnella, että se asia on hoidettu jo kymmenen vuotta juuri noin ja niin ja näin. Ja vaikka ei olisikaan, niin omanaan esittämänsä ajatus ei ollut hänen alun alkaenkaan.

En tänään arvosta myöskään Elisan teknistä tukea enkä uuden Blogilistan tekijöitä.