« Tarinan lopussa on opetus | Pääsivu| Ihmettelenpä vaan »

Unelmien poikaneljännesvuosikalenteri osa 2

Koleista keleistä on helppo päätellä, että kesä käynnistyy tuotapikaa. Jotta ennen lomia kaikki halukkaat voisivat ripustaa kustannuspaikkansa maisemaeriösärmiin kesäkuukausia ilahduttamaan toimitukseltamme paljon kysytyn puolipoikavuotiskalenterin jatko-osan, julkaisemme kesäpainoksen poikkeuksellisesti kvartaaliversiona.

Heinäkuun poikakuvassa olisi Makoto Nagano, tuo veret seisauttava kalastaja ja kaikkien aikojen Ninja Warrior, joka Näsijärvellä kesämyrskyssä kouristelevan kalastusaluksensa vaarallisen kaltevalta ja sadeveden liukastamalla kannella urheasti taistellen nostaisi koko 158-senttisen jäntevän lihaksikkaan vartalonsa voimin haukiverkot vedestä ja heittäisi olkansa yli veitikkamaisesti hymyillen vonkalemaisen petokalan työpöydälle ja hetken kuluttua tarjoilisi sushia eräälle tamperelaiselle nimeltä mainitsemattomalle virkanaiselle, joka söisi tikkuisen kalan autuaasti kuolaten.

Elokuun poikana Gunvald olisi juuri ratkonut visaisen murhamysteerin ja kietaissut popliinitakkinsa kaulukset pystyyn ja katoaisi poissaolevan intensiivisesti sisimpäänsä katsoen pimenevään elokuun yöhön.

Syyskuun poika Isä Mitro olisi astumassa ulos punaisesta Alfa Romeostaan, jonka hän olisi juuri parkkeerannut huolettomasti tsasounansa eteen. Syyskuun viimeiset auringonsäteet valaisisivat viistosti hänen kasvojaan kuin ortodoksikirkon tornien vastamaalattuihin risteihin osuvat Ratinan urheilukentän loistevalot. Intiaanikesän leppeät tuulet leuhuttelisivat Isän mustan viitan liepeitä kuin ennustaen synkkää ja myrskyistä syksyä mutta hänen aurinkoinen hymynsä kirkastaisi hämäräksi taipuvan illan valaisten tsasounan pihamaan kuin lokakuisen aamun vastasatanut lumi.

Jälkipuheet

Ketku virkanainen vie mun miehet! :-)

Kiäh kiäh ...

Mä olen ainoa, joka on pienempi kuin Makoto. Okei, saat pitää Gunvaldin, voin ihailla sitä vaan tossa kalenterissa.

Ettäkö Isä Mitrokin?

No Mitro on nyt kerrankin se, josta voin todeta, että madame kaatakoon ittellens vaan. :-)

Isää ei tietenkään kaadeta. Isää ihaillaan hiljaa ja rauhoitutaan ja mitä-niitä-nyt-on-riittejä. Meillä virkanaisilla on joskus tarve. Nääs.

Millaisia puolipoikia siellä mahtaa olla? Kuulostaa kiintoisalta. Aikaisemmassa jutussa hihitytti jo hiukan tuo poikapuolien vuotiskalenteri, mutta meno vain paranee, kun kehitellään jo poikaneljänneksien vuosikalenteria ja puolipoikien vuotiskalenteria (tai puolikkaita poikavuotiskalentereita). Kieltämättä puolivuotispoikakalenteri olisi turhan virallinen ja ikävän proosallinenkin nimitys tälle aiheelle. :D

Mutta en kyllä silti ottaisi isä Mitroa omaan kalenteriini. ;)

Puolipoika on semmonen poikamainen mies ja poikaneljännes siitä astetta miehekkäämpi poika.

Vai ei Isä Mitro kelpaa. Ihme pakania. Kyllä olette sitten kateellisia, kun olen seestynyt retriintymisestä. Taimitäniitänyton. Riittejä.

Niitä just. Seestynyt? Kai sää seuraavaksi kerrot sitten siitä akkainlehden seestymishaastattelussa? "Kasvoin ihmisenä ja opin ottamaan elämässä rennosti" kertoo Mea avoimesti MeAkoille. (Vaatteet Stockmann, meikki L'Oreal - osta heti, nyt alennuksessa.)

Kyl mä voisin sellaisen puolipoikakalenterin ottaa, menköön ny sit isä Mitrokin jos tarvis. Mutta ei niitä poikaneljänneksiä mulle, se on jo liikaa. :D

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa