Minusta on hienoa mea, että olet palannut kirjoittelemaan aktiivisemmin. Välillä meni (vai kuvittelinko?) pitkiäkin aikoja harvemmilla polkkauksilla. Tätä tahtia kiittelee taas nimimerkki ahkera lukija jo vuodesta 2005.

Ikuisen kahvitauon puserruksen takana oli tällä kertaa kollega b. Yhdessä sitä olemme yrittäneet pitää pystyssä mutta välillä on into ja aiheet hiipuneet niin siellä kuin täälläkin. Ennen kaikkea itsekritiikki on kasvanut niin, ettei oikein tahdo kynnyksen yli mikään yltää.

Harvemmilla polkkauksilla on mennyt joitakin aikoja, totta. Kummallista on, että mitä harvemmin polkkaa, sitä harvemmin polkkaa ja kun oikein harvakseltaan sen tekee, on kynnys valtava. Pitäisi siis vain polkata vaikka ei aina olisi mitään sanottavaakaan mutta kun sekin on niin vaikeaa, kun tuntuu turhalta vaivata uskollisia tilaajia vääntäytymään paussille vain huomatakseen, ettei sillä ollut mitään sanottavaa.

Eli hiljiaselo täällä tarkoittaa yleensä itsekriittisiä kausia, joista yritetään rypeä ylös pakertamalla tylsiä juttuja.

Vai vuodesta 2005. Hm. Oikein läksin itsekin katsomaan, että millaista se elämä oli silloin toukokuussa. Auts. Omia kirjoituksiaan on kyllä noloa lukea.

Olikos silloin vielä Päivän Pamaus. Oli kai. Luulen muistavani sinut.

Älä luule. Olen varmaan joskus käyttänyt eri nim(im)e(rkki)ä. Oon varmaankin ärsyttänytkin välillä puoliprovokatiivisilla kommenteilla. Mutta uskollinen ja oikeesti säyseä lukija kuitenkin. Mökiltäkin joskus puhelimella tarkistelin, vieläkö kesä-mea päivittää polkkauksiaan. Se oli varmaankin toissakesänä.

Tuollainen uskollisuus vetää sanattomaksi. Mikä on kyllä polkkaajalle pahempi juttu.

Kiitos kuitenkin. Ehkä toivun ensi viikkoon mennessä. :)