Sain anopilta lahjaksi aivan ihanan kietaisupuseron. Paitsi ihana, se on myös laatutuote. Ja nyt puhutaan siis LaatuTuotteesta. Arvatkaa siis, ketä harmitti, kun se on tosiaankin tummansininen. Olenko koskaan maininnut, että en kuuna kullan valkeana laittaisi päälleni mitään tummansinistä. Ja vaikka tekisin oikein ihanan puseron kohdalla poikkeuksen, se ei millään mittarilla sopisi yhteen minkään omistani alaosan kanssa, jotka kaikki ovat mustia. Asiaa surtuani kolme päivää keksin eilen illalla, että hyvänenaikasentään: minullahan on kaapissa melkein käyttämättömät siniset farkut. Käyttämättömät, koska niiden kanssa ei ole ollut sopivaa yläosaa.

Aamulla innoissani siis kiskomaan farkkuja jalkaan. Kiristivät jonkin verran mutta yhtäkaikki, jalkaan ne solahtivat [tai ehkä solahtaa on hiukan liioiteltua]. LaatuPusero on mallia kietaisu ja koska en erityisemmin töissä välitä näyttää J. Takiaiselta, löysin alle valkoisen T-paidan. Ookkei, ajattelin, kaikki melko hyvin. Paitsi että ne tosiaan ovat aika tiukat. Mutta ei sevväliä, tuumin, en syö enää koskaan mitään ja kesään mennessä näytän blondilta Maria Lundilta. Mutta eniveis: olin jokseenkin tyytyväinen yhdistelmääni [paitsi tietenkään mustiin kenkiin] ja siihen, että nyt ei tarvitse koskaan enää syödä mitään, mikä yksinkertaistaa elämää melko lailla.

Tyytyväisenä päivän asuuni kävelin sitten työpäivän päälle kaupungille [lähinnä siksi, että myöhästyin bussista]. No siellähän olivat nämä Keltaisen Kassin Kantelupäivät ja onnahdin Hämpiltä tavarataivaaseen [lähinnä siksi, että minulla oli hätä ja siellä on ilmainen vessa]. Urheiluosastolle jouduin, koska vessasta tupsahtaa suoraan sinne. No. Siellä oli Adidaksen valkoisia vapaa-ajankenkiä ja koska juuri sellaisista sattui olemaan sosiaalinen tilaus, ne lähtivät mukaan. Urheiluosastolta joutuu väkisin naisten osastolle, josta lähti mukaan musta neule [Gerry Weber], koska mustat neuleet ne vaan lähtevät mukaan ja koska mitään juuri oikeanlaista mustaa ei komerossa ole koskaan ja mustia ei milloinkaan liikaa [minkähän tähden ne kaikki ihanat hankinnat muuttuu komerossa ihan vaan tavallisen tylsiksi]. Matkalta alas tarttuivat mukaan myös sloggit [Sloggi] ja alakerrasta vielä valkoisia nilkkasukkia [Amar], koska uudet kengät tarvitsivat tietenkin sopivat sukat. Sitten muistin, että kaputsiinomaito on loppu ja päätin kipaista vielä sen. Siinä sitten olikin jo melkomoinen nälkä [koska en lupaukseni mukaan ollut mitään syönyt] ja koska nälkä oli hämärtänyt arvostelukykyni ja ehkä muistinkin, mukaan tarttui nakkeja [Wigren], toki kevyttä mallia.

Ilmainen pusero tuli maksamaan täten pitkälti päälle satasen. Hyvin pitkälti.

Nakit söin bussissa. Viimeisen kohdalla muistin, ettei minun pitänyt enää koskaan syödä.