Samalla raivolla läpi vuorien, samoilla lauseilla läpi vuosien
Nostalgian aalto pyyhkäisi lävitseni eilen, kun kävin läpi opiskelijoiden vastauksia: olennaiset asiat säilyvät polvesta toiseen ja kolmanteen. Ja miksipä se muuttuisikaan ihmisen mieli, siitä se on yli pyrkinyt aina, mistä aita matalin. Vastauksia lukiessani muistui mieleen omat lukioajat, pääsykoevastausviritelmät ja ensimmäisen opiskeluvuoden yritelmät pärjätä sillä samalla toimivaksi luullulla menetelmällä. Nimittäin ihan vaan vastauksia korvakuulolla säätämällä tietämättä yhtään, mistä on kysymys olettaen, että opettajat ovat niin tyhmiä, että minun ylivertainen sanavoimisteluni hämää ne. Olinkin jo unohtanut. Nyt vähän nolottaa. Voin nyt itse opettajan kaasujousituolilla istuvana vakuuttaa teille rakkaat besserwisserit, että ei mene läpi. Älkää nyt ihan tyhminä meitä pitäkö. Vaikka me pidimmekin edeltäjiämme. Mutta meillä ei ollukaan intterweeppiä.
Otetaanko erittäin mielikuviteltu esimerkki? Kun täti kysyy opiskelijalta, mitä hänelle tulee mieleen absoluuttisesta tiedon etsinnästä, niin täti ei vaikutu liikutuksen kyyneliin pitkästäkään vastauksesta, jossa kerrotaan neljään eri kertaan erilaisin synonyymein ja sanakääntein, että se on absoluuttista tiedon etsintää. Käyttäisitte nyt edes sitä Googlea. Meillä ei ollut aikanaan käytettävissä kuin Joka Kodin Tietosanakirjan ensimmäinen osa kymmenen vuoden takaa ja me siitäkin sentään yritettiin.
Hassua muuten, kuinka tyyppejä tuntematta pelkkiä vastauksia lukemalla nousee esiin porukan besserwisserit, välinpitämättömät ylimielet, laiskat rimanhipojat, yksinäiset nerot, ahkerat puurtajat, vaatimattomat nörtit, aidan matalimman kohdan ylittäjät sekä se pakolliset joka kurssin ylimieliset pikku paskiaiset, jotka kuvittelevat pärjäävänsä elämän läpi pelkästään olemalla ylimielisiä pikku paskiaisia. Valitettava totuus on, että kyllähän ne pärjäävätkin. Hommat hoitaa ne muutamat, jotka vaivautuvat ottamaan asioista selvää ja ne, jotka oikeasti tajuavat ja osaavat ja pikku paskiaiset luovii kokouksissa kunniaa keräämässä muiden saavutuksia ominaan kertomassa. Porukasta erottuvat myös jo muutamien vastausten perusteella ne, jotka ryhtyvät tutkijoiksi sekä ne, jotka pyrkivät hallintohommiin. Yhdellä sadasta on ilmiselviä kykyjä merkittäväksi tutkijaksi ja parilla ehkä päivystäväksi asiantuntijaksi. Lopuista tulee sitä keskisarjan puurtajaa, joista puolet turhautuu ja loput sinnittelevät leipääntymisen ja loppuunpalamisen huterassa sammalikossa.
Näin se on aina mennyt vaikka jokainen vuosikurssi kuvittelee keksivänsä pyörän, ruudin ja puhelimen uudestaan. Valitettavasti tädin on pakko paljastaa teille, että me kuvitteleimme aikanaan ihan samoin ja tässä me silti olemme: keskisarjan puurtajina naureskellen muistelemassa omaa erinomaisuuttamme. Tervemenoa vaan maailmalle. Kyllä se Siperia teidätkin opettaa.
Uudella ulkoministerillämme on ongelma. Besserwisseriyden kävelevänä mannekiinina hän haluaisi varmasti lehtien kirjoittavan paljonkin siitä, kuinka hänen mielestään asiat ovat, pitäisi olla ja kuinka ne pitää hoitaa. Mutta kun lehdet eivät voi kirjoittaa eivätkä uutistoimittajat uutisoida, sillä kukaan ei tunnu tietävän, pitääkö sanoa Stubbin vai Stubin mielestä. Innovatiivisimmat toimittajat kiertoilmaisevat, että Stubb on sitä mieltä että, .... Mutta onhan se nyt aika lievä ilmaus besserwisserin mielipiteeksi.
... , näin elämä yrittää meitä lannistaa.
Jälkipuheet
Vallitsee monia näkemyksiä siitä, mitä absoluuttisella tiedon etsinnällä tarkoitetaan. Hyvin suuri vaikutuksensa on monissa tapauksissa silläkin, missä yhteydessä absoluuttisesta tiedon etsinnästä puhutaan. Varmaa kuitenkin on, että absoluuttisen tiedon etsinnän merkitys tulee tulevaisuudessa voimakkaasti lisääntymään nykyisestä. Absoluuttisen tiedon etsintä ulottuu nykyajan yhteiskunnassa kaikkialle, eikä se jätä ketään kylmäksi.
Stubb´n tapauksessa on aikaista ottaa vielä kantaa.
Jaahas, arvasinkin, että sinäkin olet tätä samaa porukkaa, joka on koulunsa puskenut läpi kirjoittamalla opettajat tainnoksiin. Opettajien joukossa oli, luultavasti uskonnon tai psykologien, tyyppi, jolta sai hyvät arvosanat, kun oli viivotin mukana. Kahdenkymmenen sentin vastaus tuotti seiskan mutta kokonaisen konseptin vastaamalla sai jo kympin.
Juuei, ei mene tämä vastaus läpi. Mutta tulee luokitelluksi tulevien päivystävien dosenttien porukkaan. Sakkiin, joka pukeutuu beessiin pukuun ja kampaa tukkansa siististi jakaukselle. Ne tulevat dosentit, joiden habituksessa ilmenee irtiottoja, vastaavat tuohon, että "tylsää touhua" ja ovat siinä oikeassa.
Stubbin.
Ei se siitä omistamalla ohene.
Ja lausutaan, kuten kirjoitetaan. Niin munkin mielestä mutta AL on mieltä, että Stubin.
Älä nyt, meni se minulta läpi yliopistossa ekana vuonna kun analyysikurssille piti lukea romaani mitä en millään, tuotanoinnii, ehtinyt. Tempaisin sitten analyysini pystymetsästä, kiedoin kukkaislauseisiin ja satunnaisavauksilla sieltä romaanista heitin katkelmia väleihin. Sain kurssin toiseksi parhaan arvosanan.
Tapaus avasi silmäni ja tajusin että täällä ihan jokaikinen on loppujen lopuksi vain virheitä tekevä tavisjannu.
Kyllä minä sitten myöhemmin ihan tosissani opiskelinkin.
Kyllä nimet taivutetaan ihan niin kuin muutkin sanat, siksi se on 'Stubin'. Kaksoiskonsonantista tulee vain yksi (vrt. laukku- laukun tai karppi - karpin).
Samoin Sampo-pankki (jota en suostu kirjoittamaan niin kuin he itse kirjoittavat: Sampo Pankki) taipuu että 'Sammon' eikä 'Sampon'. Ei taivutus siitä muutu, että sana alkaa isolla kirjaimella (joskin meillä on hyvin vakiintuneita käytäntöjä väärästä taivutuksesta, kuten Pilvi - Pilvin tai Urpo - Urpon).
Itse vähentäisin Stubista kyllä sen yhden b:n.
Minä luin yhteen tenttiin Jumalaisen näytelmän HYVIN lyhennettynä yhteenvetona yhdestä kompaktista kirjasta, joka oli kurssikirjastosta lainattavissa. Siitä päättelin, että se on sallittua. Miksi se muuten siellä olisi ollut. Pystyn elämään sen tosiasian kanssa, että Jumalainen näytelmä ei ehkä ihan avautunut. Tentti meni läpi.
Siitä tiedänkin, että olemme kaikki erehtyväiset. Tentaattorit ehkä myös arvostavat laadukasta yrittämistä.
Exme, en hoksannutkaan kommenttiasi välissä.
Asiaa maiskuteltuani taivun ajattelemaan, että se lausutaan tosiaan Stubin, koska perusmuoto Stubb lausutaan Stub kai siksi, että lopussa on 2 b:tä, siis lyhyellä u:lla. Siitä looginen lausuttu omistusmuoto on lyhyt-uinen muoto Stubin. Kirjoitusasu on sitten ongelmallisempi, sillä ei kai nimestä voi jättää kirjaimia pois? Jos se kirjoitetaan Stubb'n, niin ongelmaa ei ole. Eikä virhettä?
Stubbista: Astevaihtelu koskee vain klusiileja k, p ja t, ei siis b:tä. Toisaalta HS:ssa oli viime viikolla 6.4. Kieli-ikkunassa Eero Voutilaisen pohdintaa siitä, kuinka astevaihtelu alkaa tulla jo soinnillisiinkin (g, b, d, esim. blogata -> minä bloggaan lienee paljon käytetty muoto). Kieli muuttuu, mutta vielä ei ole Stubin aika (vaan Stubbin). Muutoinkaan astevaihtelua ei ole aina vierasperäisissä sanoissa (esim. auto -> audon).
Kiitos kieli-ihmiselle valaisevasta kommentista.
Tuon soinnillisten klusiilien astevaihteluun taipumisen luin myös. Muistaakseni Kotus jopa nykyisin uskaltaa suositella muotoa bloggaaminen (jos nyt oikein ymmärsin ja muistan).
Olen myös muistavinani kuulleeni, että Stubb olisi itse ilmoittanut, että sukunimi taipuu Stubin mutta tästä minulla on vain aamukorvalla kuultu havainto jostain. Josta asiaa ihmettelemään äidyinkin. Nimen haltijalla on tietääkseni vapaus oman nimensä taivuttamisen suosituksiin, joten selvyyden vuoksi Alexin olisi syytä mielipiteensä ilmoittaa. Etunimikäytännöstähän Alex on ilmoittanutkin.
"Kirjoitusasu on sitten ongelmallisempi, sillä ei kai nimestä voi jättää kirjaimia pois?"
Nimistähän jätetään yleisesti kirjaimia pois! Esim. Mikko -> Mikon tai Pekka -> Pekan...
No niin tehdään. Muttakun jos henkilön nimi on vaikka Mikk tai Pekk, niin ei kai sitä taivutettaisi, että Mikin tai Pekan vaan Mikkin tai Pekan. Koska jos jätetään ratkaiseva k pois, niin nimihän on taivutettuna eri nimi, siis Mikko tai Pekka.