Elin kauan siinä uskossa, että aikuisuus alkaa häämöttää silloin, kun ensimmäisen kerran vakavasti ajattelee silmänympärysvoiteen hankkimista. Lapsuushan loppui jo silloin, kun aknevoide ja peitepuikko olivat elämää tärkeämpiä tuubeja. Nuoruuden taas tiesi loppuneen, kun ensimmäinen ajatuksen häivähdys ihonhoidosta kosteuttavilla voiteilla tuli mieleen ja kosmetiikkaosastolta mukaan ostautui joku muu kuin teinix-pinkki huulirasva. Se aika pinkin huulikiillon ja silmänympärysvoiteen välillä on sitä myöhäisnuoruuden ja varhaisaikuisuuden ajatonta, hektistä laakaliitoa, jonka nainen kuvittelee jatkuvan maailman tappiin. Ikuinen nuoruus ja heleys ovat silloin itsestään selviä ja silmänympärysvoiteet kuuluvat papiljottikiharaisille rouville, joilla on Burberry-kuvioiset liian lyhyet housut ja huivi sekä lierihattu samaa kuosia.

Vaan ei se ole niin yksinkertaista: silmänympärysvoiteen menee ja ostaa joku koiranleukainen työtoveri. Siinä sitä sitten yhtäkkiä on sen tosiasian edessä, että vaikka minä olen nuori, joku muu ajattelee, että täti tarvitsee sitä voidetta. Että se on aikuinen. Olkoonkin vitsi. Kyllä se jää jäytämään. Ja se voide kylppärin kaappiin. Mutta sitä kun sitten aamuin illoin on jonkin aikaa siinä tuijotellut, päättää nainen kokeilla. No mitäänhän se ei tietenkään vaikuta, nuoreen ihmiseen tarvitseekaan. Silti jossain vaiheessa nainen huomaa käyttävänsä voidetta joka aamu. Eikä ole moinensakaan. Hyvä mikä hyvä.

Luonnollinen siirtymä sitten onkin huomata kiinnittävänsä huomiota mainoksiin, joissa heleäihoinen nuori nainen hymyilee käsi poskella ja vieressä on sellaisia termejä kuin aikuiselle naiselle, nourishing tai kiinteyttävä. Ja päättää ostaa erikseen hoitavan yövoiteen. Kun onhan se ihan kuin rahaa pankkiin laittaisi, kun itseään hoitaa. Mitä pahaa siinä nyt sitten muka on olla aikuinen nainen. Kuulostaa kypsältä ja tietävältä ja houkuttelevalta. Ja eiköhän ne miehetkin mahda suorastaan jonottaa sydänystäväksi aikuisen naisen? Mikä ettei siis aikuiseen naiseen uppoa ravitseva rasva vaan ei herraparatkoon vielä mitään, missä lukee lifting.

Vaan annapa olla, kun eräänä päivänä aamupeilin edessä ajattelematta levittääkin ensin silmänympärysvoidetta, sitten sitä nourishingia naaman ja sen jälkeen jopa kaulalle. Ihan noin vaan, merkityksiä ajattelematta. Ja siitä onkin vain hetken heilahdus, kun rasva leviää jo dekolteelle asti. Ja työpaikan kahvipöydältä tarttuu naistenlehden välistä näyterasvaliuska ja vaikka huomaa, että siinä lukee lifting, laittaa sitä naamaansa.

Tässäkö se oli se nuoruuden loppu ja aikuisuuden alku? Tai mikä alku se on, jos sen on jo hyväksynyt kylppärinsä kaappiin asumaan. Nytkö alkaa vääjäämätön polku kohti ryppyistä ja rahjuista vanhuutta ja tukka vääntäytyy papiljottikiharoille ja jaloista löytyy farkkujen sijaan Burberry-kulmahousut. AAAargh! Ja seuraavaksiko sitä huomaa levittävänsä energizing -voidetta koko kroppaansa, ostavansa erikseen cell renewal yö- ja anti-age-päivävoidetta, time freeze -kaulavoidetta, instat lift super serum -dekolteevoidetta, firmante-rintavoidetta, cell active body care -vartalovoidetta ja ceraburning par elastyl -selluliittivoidetta.

Ei puutu enää kuin että huomaa miettivänsä enemmän putkiremonttia kuin puutarhanhoitoa.