Vietin kuusi tuntia hektisintä työaikaa seminaarissa, jonka koko anti mahtui varttiin ja yhteen voisarveen. Epäilen, että minulle ei ehdi ennen eläkeikää valjeta, miksi ihmiset matkustavat maan äärestä yötä myöten, maksavat matkat, hotellit, seminaarimaksut ynnä lounaansa ja sitten anti on yhtä löyhää kuin lehmän henkäys. Jos sitä varttia ei siis tällä kertaa lasketa. Onneksi minun ei tarvinnut kuin siirtyä seinän taakse lisäjakkaralle. Tein sen vain ja ainoastaan pomon mieliksi ja pyynnöstä.

Mutta siis se vartti, Account Development Manager Christopher puhui, tuota ...[auh, mikä häikäisevä hammasrivistö] ... jotain ymmm.. [mikä miehekkään seksikkäästi istuva puku, olenko kertonut, että rrrrakastan pukumiehiä], että se myisi, tai siis sen firma ...äh, [jos nuo mustat, vallattomat kiharat olisivat toisenkin vartin karkailleet korvan takaa pyyhkäistäviksi kauniilla kädellä poskelta, niin ...].

On se hyvä, että olen vakavamielinen virkanainen. Ja pystyn aina keskittymään olennaiseen.