Virkakiireitä ja matkakuumetta
Virkakiireet ovat pitäneet molemmat kädet ja ainoan pään virkatehtävissä niin tehollisesti, ettei aikaa ole riittänyt päiväkirjanpitoon. Kirjalliset limittini ovat täyttyneet ihan oikean aikuisten artikkelin kirjoittamisesta tieteellisehköön julkaisuun. Eikä vähä mitään. Olen kirjoittanut sen nyt kolmisen kertaa uudestaan jonkun ylemmän tahi asiantuntijan tai toimitusneuvoksen tarkkojen silmien alla saatujen punakynävihjeiden siivittämänä. Sitä niin ihmispolo luulee tuottaneensa näppärähköä tekstiä ja tyytyväisnä esittelee aikaansaannoksiaan vain saadakseen punakynää. Tai siis nykyisin erivärisiä highlighteja. Teksti muistutti tänään jo elävästi pakanamaan karttaa. Hirveän vaikea on vääntää päänsä asialliseen tekstiin, kun ei sitä työkseen suolla. Minun virkatekstini kun ei sitä ole. Kuulemma. Satun vahvasti olemaan sitä mieltä, että tosikkotönkköä virkakieltä on pöydät väärällään. Kyllä sinne mahtuu kevyemminkin esitettyä asiaa.
Palkinnoksi uurastelustani ostin äsken itselleni Marimekon olkalaukun. On nimittäin tehnyt sitä mieli jo vuosikausia. Tänään yhtäkkiä tajusin, että minähän voin sen ostaa. On aika syvään juurtunut ajatus, että kaikkea ei voi saada vaikka kuinka haluaisi.
Vaan saapa nähdä, onko olkalaukulla käyttöä: muutama vuosi sitten meni lentoyhtiö alta konkurssiin ja tässä taannoisnavuonna oli Suomessa vastaava uhka. Niitä kenkiäkään en ole löytänyt vaan väliäkö tuolla, lunta ennustaa metronomi niillekin leveysasteille. Saas nähdä, päästäänkö toissakeväisiin lukemiin. Olenko vähän pahanilmanlintu.
Jälkipuheet
Haa! Tuota M-laukulla itsensä palkitsemista on täällä päin näköjään enempikin liikkeellä ;)
Hyvä ostos sen täytyy olla, kun monia vuosia on jahkailtu - ja taikasanana onkin vain kiitos (itselle). Eikä mikään VAIN.
Kyllä me ollaan se ansaittu, tahoillamme. Varma olen siitä :)
Hiukan se hinta kirvelsi mutta keneenkäs, jos ei meihin, se raha paremmin on sijoitettu.
Olen muuten niin samaa mieltä niistä kainalolaukuista sekä matkalaukun kokoisista olkapäällä raahattavista vaatekomeron kokoisista matka-arkuista.
"Satun vahvasti olemaan sitä mieltä, että tosikkotönkköä virkakieltä on pöydät väärällään. Kyllä sinne mahtuu kevyemminkin esitettyä asiaa." Näin nimenomaan.
Ja on niinkin, että juuri virkakielellä on sellainen erinomainen ominaisuus maskeerata puheena olevat asiat sen näköisiksi että saavutukset ovat olleet merkittäviä ja touhu perin tehokasta ihan riippumatta siitä onko kukaan saanut aikaan mitään ja onko se itse asiassa ollut edes tarkoitus.
Suosikkiverbejäni ovat suunnitella ja toteuttaa. Mielellään passiivissa, niin ketään ei koskaan saada jalkapuuhun ainakaan siitä, että asetetut tavoitteet olisivat jääneet saavuttamatta.
Minun henkilökohttainen suosikkiverbini on pyrkiä. Ja mieluusti tietty passiivissa. Kun asiat pyritään toetuttamaan, niin ei kannata pidätellä hevosia valmistumista odotellen.