Mukkasin rotvallin reunaan ja pipa lens
Kun Teiskontie katoaa alta töistäpaluuvilinässä ja palautuu tajuntaan iskeytyessään oikeaan kankkuun, päänuppin ja ranteisiin, niin vilahtaako mennyt elämä rainana aivon valkokankaalla? Kun viisikymmnentä kiloa lihaa mätkähtää kävelytiehen seljälleen, niin pelästyykö virkanainen, että nyt nyrjähti niska, aivoon pakkautuu veriklöntsä, ranne, häntäluu ja lonkka murtuivat? No eipä. Virkanasen päässä välähtää vain yksi ajatus: näkiköhän kukaan, nauraako ne? Hän ei jää huolestumaan päähän osuneen iskun vaikutuksia myöhempään elämäänsä, vaan suorii itsensä pystyyn vilkkaasti, puistelee häveliäästi ja vikkelästi lumet persauksistaan ja jatkaa matkaa v-a-r-o-v-a-s-t-i kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mätkähtääkseen uudestaan jäiseen kävelytiehen ja taas ajattelee, että no nyt ne nauraa jo tuolla takana huutonaurua.
Onko kukaan koskaan ikinä nauranut kellekään, joka mukkaa katuun? Korkeintaan ajattelee, että auts taikka että sattuikohan pahasti, käviköhän huonosti, tarviikohan apua. Mutta ei, että haha, olipas hauska mukkaus. Silti sitä kuvittelee puolen kaupungin nähneen alennustilansa ja siitä itselleen hupia repivän. Miksiköhän?
Näistä lumimassoista sopii muuten syyttää minua: löysin vihdoin viikko sitten ne ihan parhaat kävelykengät juuri ennen kuin lumisateet alkoi. Leuto talvi sekin oli minun syytäni: asennutin syksyllä Hermanniin Webaston ja ostin untuvatakin.
Jälkipuheet
"Silti sitä kuvittelee puolen kaupungin nähneen alennustilansa ja siitä itselleen hupia repivän. Miksiköhän?"
No siksi että elämme kännykkäkameroiden ja iltapäivälehdistön aikaa: "Lukijoiden lähettämät hassut videot, katso uusin: Tunnistettava nainen kaatuu Tanpereella kadulle hassunnäköisesti ja yrittää nousta ylös, kesto 0:36"
*röhö*
Just joo. Nyt tälle nauraa jo koko Suomi. Huomenna puoli maailmaa.
Toiovottavasti pääni vammautui pysyvästi ja pystyn keskittymään vain kuolaamiseen, niin jää tämänkin alennustilan murehtiminen.
Minä liu'uin aamulla eräät lumiset portaat pyllylläni, siitä olisi kyllä saanut varsin mukavan kännykkävideon! Tosin ei sattunut yhtään, koska oli sitä lunta niin paljon askelmilla, ettei häntäluukaan kolahdellut mihinkään.
Mutta tuollainen katukaatuilu on ikävämpi ja siinä vaan pyrkii mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen ja sitten liukastelee lisää.
Allekirjoittanut odottelee juutuubi promootiota innolla. Ois kiva piristää paivää ja nauraa törahdellä ikävyyspäissään toimistokopperossa, kun eräs tunettu kaatuilee paistikkää sinnikäästi kerta toisen jalkeen uudet hianot kesätekojalkapohjat välillä viuhtoen kohti taivasta.
ps. Itteppä verta kerjäsit nenusta, kun hylkäsit hermannin luikkaalla. Moottoroidulla neljällä kumipyörällä pystyy huomattavasti paremmin etenemään, kun ruumis on jäykistynyt virkajakkaralla pönöttämiseen päivät vääksytysten ja kulku offisessa hoidettu jakkaralla rullaten. Terveisin autolija jo toista vuosikymmentä.
Nyt tiedämme, miksi naisilla on pehmikkeitä persauksissa ja etupuskureissa: voi kaatuilla miten päin huvittajaa.
Eikä mulla tietenkään ollu ne uudet hianot tekokesäjalkakengät jaloissa. En kai mä nyt tyhmä ole. Tosin niissä olisi ollut pitävämpi pohja. Tosin ne olisi olleet täynnä lunta. Tosin olisi pitänyt vaan ajella Hermannilla. Toisn ehkä olisi kannattanut vaan jäädä rullailemaan töihin tuolilla.
Ja kun pinserimobiilissakin oli tänä talvena uus webasto, niin ei ihme että lämpöennätykset paukkuivat.
No eipä siis ihme. Kohta koko ilmasyonmuutoksesta, jäätiköiden sulamisesta ja pingviinien hukkumisesta mereen syytetään meitä.
Onneksi en muistanut säätää Webaston kelloa kesäaikaan. Oli Hermanni aamulla umpijäässä.