« Talven ihmeitä | Pääsivu| Linjuriauto on maantien ässä »

Mirja ja Pertti

Mirja Teräväinen oli aluksi sihteeri mutta koska hän ei koskaan oppinut käyttämään mitään hänelle osoitettua työkalua, työyhteisö väsyi melko pian hänelle neuvomaan joka päivä samoja asioita. Yhteisö katsoi nopeammaksi tavaksi tehdä asiat itse. Koska Mirjalle ei kukaan enää koskaan sanonut, että opettelisit, hän jäi luuloon, että osaa kaiken, koska ne vähäiset työt, jotka hänelle jäivät, hän toki osasikin. Muut tekivät varsinaiset hommat omiensa ohella. Mirja käytti liienneen ajan kertoakseen kaikille, kuinka paljon hänellä on töitä ja kuinka hyvin hän ne silti tekee.

Pertti Tietäväiseen jokainen työyhteisön uusi jäsen tutustui heti ensimmäisenä työpäivänään. Sen jälkeen he olivatkin Pertin kanssa yhteyksissä viikottain. Pertti tiesi aina kaikesta kaiken. Niistäkin asioista, joista ei mitään tiennyt, hänellä oli vankka mielipide. Kun Pertti kuuli Mirjan terävyydestä, hän oitis pestasi Mirjan työparikseen. Olivathan he loistava yhdistelmä: Pertti tiesi, miten asiat hoidetaan ja antoi ne Teräväisen Mirjan hoidettavaksi, joka tunnetusti kaiken hoiti. Pertti ei tosin tiennyt sitä, että Mirja ei osaa, koska Mirja kertoi aina osaavansa ja tekevänsä. Nekin työt, jotka teki joku muu, Mirja osasi. Pertti ei tiennyt sitäkään, ettei itse tiennyt asioista mitään, koska kukaan ei koskaan kehdannut oikaista häntä. Onneksi siis Mirja ei osannut, koska väärinhän ne olisivat menneet. Joka päivä Mirja kertoi Pertille exelein, powerpointein ja huokauksin höystettynä, kuinka paljon aikaa taas oli mennyt. Materiaalin oli tehnyt tietenkin joku, jolle ei asioista kaikkea kerrottu mutta sillä niin väliä ollut. Tekijä laski sen varaan, ettei kukaan niistä mitään ymmärrä muutenkaan. Tai lue. Pertti puolestaan esitteli ne omina tekeleinään johdolle, jotka hämmästelivät Pertin tietäväisyyttä.

Ihan hiljaa mielessään johtajat kunnioittivat Perttiä lujasti, koska itse eivät ymmärtäneet edes, mistä oli kyse. Sitä he eivät tietenkään sanoneet Pertille. Pertti hiljaa mielessään kunnioitti Mirjaa, jolle ei kuitenkaan sanonut mitään. Mirja ei kunnioittanut hiljaa mielessään ketään, sillä hänhän se oli, joka hommat hoiti. Työyhteisö ei kunnioittanut enää ketään. Ei se ehtinyt, kun sen piti tehdä oikeita töitä.

Jälkipuheet

Mutta on tilanne nyt vähän helpottanut kun he molemmat ovat Arkadianmäellä?

Näin kävi. Pahat kielet kertovat, että Mirjaa ei vielä joku vuosi sitten häirinnyt millään tavalla Pertin katseen hakeutuminen antavalle dekolteelle parityöskentelytilanteissa. Päin vastoin.

Nykyisin kuitenkin vielä pahemmat kielet osaavat kertoa, että mitä enemmän vuosia ja kiloja ja velttoja poskilihaksia on Pertille kertynyt, sitä enemmän Mirja kokee tulleensa eksponentiaalisesti häirityksi.

Miksei tämä raapuste ole ikuisessa kahvitauossa? Siellähän ne muutkin loistavat tekstit on. Kiitos niistä!

Raapuste päätyi tänne, kun Ikuinen kahvitauko on vähän niin kuin tauolla, koska lukijat ovat kaikonneet kuka minnekin, kun kirjoittajat eivät ehdi kirjoittaa ja kun eivät ehdi, niin lopputkin lukijat kaikkoavat.

Viimeksi lukijatilastot näyttivät siltä, että panos-tuotos-suhde painoi vaakakupit kirjoittamaan omiin blokeihin.

Mikäänhän ei tietenkään estä minua laittamasta samaa juttua molempiin. Kai?

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa