Sietämätöntä
Istuin eilen koko iltapäivän vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä odottamassa luennointivuoroani ja altistuin kuuntelemaan kolmen täysin toisistaan poikkeavan ammattikunnan edustajan esitelmiä. Yhdestä esityksestä ymmärsin jotain mutta sekin pinnallista virkanaisuralla alalta takkiin tarttunutta epätietoa. Sympaattinen ruskeapukuinen mies, joka puhui hillitysti ja käytti pointterina nurkasta löytämäänsä pitkää rautakoukkua. Toinen puhuja oli hyppyritukkainen muodikkaaseen kapealahkeiseen pukuun pukeutunut IT-insinööri, jonka puheesta en ymmärtänyt mitään. Enkä usko, että kukaan muukaan ymmärsi. Mutta sillä oli hieno pointteri. Kolmas oli joku konsulttifirman soljuvakielinen vilkkusilmä, juuri niitä, jotka laitetaan maailmalle, kun ne on niin sosiaalisia ja lipeviä mutta mitäänhän ne ei ymmärrä edes itse omista puheistaan. Silläkin oli pointteri mutta se ei osannut sitä käyttää.
Ja sitten olin minä. Ainoa humanisti koko salissa. Ainoa esitelmöitsijä, jolla oli tissit. Eikä pointteria. Kaikkia meitä kuunneltiin mutta minä olin ainoa, jolle esitettiin paljon kysymyksiä. Minulle hymyiltiin salista ja minua katsottiin silmiin. Se oli kivaa. Sain sähköpostiakin tilaisuuden jälkeen. Kiiteltiin. Laskenko tämän nyt kaiken sen varaan, että yritin puhua heidän kielellään. Vai sen varaan, että käytin käsiäni pointterina. Vai sen, että minulla oli ainoat tissit.
Minusta on hirveätä haaskuuta käyttää ihmisten aikaa koketeeraamalla sanoilla, joista kukaan ei saa mitään otetta. Ihan riittävästi on maailmassa muutenkin sanoja, joilla on eri ihmisillä erilaiset merkitykset. Otetaan vaikka sana sietämätön. Jos lääkäri sanoo potilaalle, että tästä lääkkeestä voi tulla sietämättömiä kipuja sivuvaikutuksena, niin milloin ne kivut on sietämättömiä. Kaverini sanoi, että silloin, kun ei pysty töihin lähtemään. Minä taas olen näitä kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat -ihmisiä, niin olen määritellyt, että kipu on sietämätöntä silloin, kun haluaa mieluummin kuolla pois kuin kärsiä kipuja.
Onneksi kipu nyt hiukan hellittää. Mutta sietämätön epätietoisuus tässä nyt jäi. Milloin joku asia on sietämätöntä?
Jälkipuheet
Tisseillä varustettu humanisti alkaa jo olla melko ylivoimainen yhdistelmä, ei siinä äijät pointtereineen pärjää.
Käsittääkseni aivan ansiosta sait huomiota.
Sietämätön kipu? Ei toivottavasti liity kuvatun kokouksen tapahtumiin?
Miehet on niin sympaattisia. Joskus hirveän helppoja, toisen kerran niistä ota selvää pointterikaan.
Naisen on paljon vaikeampi antaa toiselle naiselle hyvää palautetta kuin miehen. Mies reippaasti vaan sanoo, jos on hyvää sanottavaa. Vai olikos se nyt sitten sitä seksuaalista häirintää?
Ei liity. Uskoakseni. Vaikka esiintymisen odottaminen onkin sietämätöntä. Herkkäpierut tietää, mitä tarkoitan.
Anteeks ny varmaan jonkinlaista häirintää lähestyvä kysymykseni, mutta oliko myös yleisöllä tissit? Ikään kuin ensisijaisesti?
On oikeasti mukavaa sekä se, että luennoitsija yrittää puhua yleisön kieltä että se, kun yleisö kommunikoi ja kertoo ymmärtävänsä juurikin katsomalla silmiin ja hymyilemällä.
Puheviestinnän lehtori kehotti aikanaan etsimään jokaisesta yleisöstään heti jonkun sympaattisen näköisen tyypin, jolle esityksensä ikään kuin osoittaa. Tämä myötämielinen tyyppi ilahtuu, kun saa huomiota ja useimmiten katsoo silmiin ja hymyilee.
Oli siellä kolmet, siis täydessä auditoriossa, mutta niitä ei lasketa, kun ne oli jakkupuvuissa. Ei sillä, että jakkupuvuissa mitään vikaa olisi. Itsellänikin olisi ollut, ellei juuri se puku olisi ollut jo neljä vuotta aina päällä vastaavanlaisissa tilanteissa. Valinta kohdistui siis naisellisempaan suuntaan eikä yhtään hullusti ollutkaan valittu.
Ei kannata jättää käyttämättä niitä vähiäkin aseita, joita omaa. Tarkoitan nyt hymyä ja silmiin katsomista.
Minusta on sietämätöntä istua selin yleisöön odottamassa vuoroa, kun ei näe ketä ja millaista väkeä. Kun sitten astuu areenalle ja saa haavuilla katseellaan yleisössä ja poimia sieltä vastakaikuiset ilmeet ja hymyt, niin helpottaa. Loppu onkin helppoa kuin heinänteko. Aluksi aurinkoa ääneen ja pieni kevennys. Sitten asiaan ja rauhallisesti puhuen ja katsetta yleisössä lepuuttaen loppuun ja lopuksi taas kevennys, niin jää kiva mieli kaikille.
Kaikkeen tottuu. Jännittämiseenkin. Pitkä matka on tultu siitä, kun vekkihame ja ääni täristen yritti kertoa jotain, josta ei muistanut mitään. Ei edes omaa nimeään. Vaikka olisi muistanutkin, niin ääni ei kantanut sen sanomiseen.
Tähän sopinee tämä sarjis.
http://kvantti.tky.fi/in/55.shtml
Noilla tiedoilla pääsee pitkälle. Pitää vaan osata jalkauttaa teoriatieto myös käytäntöön.
Pinna on sietämättömyyden mittari, käänteisesti verrannollinen ja henkilökohtaisesti suhteutettu, mitä sietämättömämpi juttu sitä lyhyempi pinna, itse sen tuntee, toiset saa kuulla.
Eli mitä lyhyempi pinna, sitä helpommin se kiristyy ja kun se napsahtaa, kuuluu ääniä. Ja sitten helpottaa. OK. Tämä menee ymmärrykseen. Mun pinna on varmaan aika pitkä ja löysääntynyt ajan saatossa. Millä sen saisii napsahtamaan, että helpottaisi.
Sietämätön kipu = kun kipu on ainut maailmaan mahtuva asia. Kun sattuu niin, että seuraava kivunaste on elävänä palamisesta syntyvä tuska. Se on minun mielestäni sietämättömän kivun määritelmä.
Mea, minä tiedän tuon ('Ja sitten olin minä. Ainoa humanisti koko salissa. Ainoa esitelmöitsijä, jolla oli tissit!) Olisinpa vain osannut itse kirjoittaa sen noin hyvin
JA: "Pitkä matka on tultu siitä, kun vekkihame ja ääni täristen yritti kertoa jotain, josta ei muistanut mitään."
Muistan kuinka ostin Vuokko-mekkoja - katu- vai kateederiuskottavuuden lisäämiseksi! Nyt luennoin mieluusti farkut ja laatujumpperi ylläni. Niinku ollakseni vähän nuorekkaampi! ;). Tähän on tultu!
Totta, Alma. Juuri tuota on sietämätön kipu. Siis kun mieluummin kuolisi pois kitumasta kuin jaksaisi enää yhtään.
Tuulestatemmattu, olen jotenkin sen niin miettinyt, että niin kauan kun katu-uskottavuus täytyy hakea ulkoa, on sisältä vielä kesken. Aika kauan siihen kyllä menee.
En usko että yleisösi reaktio ensisijaisesti johtui pontter(e)ista, vaan puheestasi. Mielestäni melkein asian kuin asian voi tuoda esille ilman sivistys- tai lainasanoilla pröystäilyä (kirjoituksesi ovat siitä hyviä esimerkkejä) .
Laina- ja pröystäsanojen välttely kummunnee yhdestä nolosta lapsuuden tapahtumasta, jolloin käytin väärää sanaa yrittäessäni tehdä kavereihin vaikutuksen. Sittemmin olen pysytellyt selkokielessä.