Mies ja nainen köllivät sängyllä sunnuntai-illalliseksi syötyä lihapataa sulatellen. Nainen on elänyt jo pari viikkoa sitkeästi puolilla annoksilla ja söi nytkin murto-osan normaalista määrästään. Silmät ja suu olisivat halunneet enemmän mutta hän oli armoton. Lihaakin vain muutama nokare. Tyytyväisenä hän taputteli vatsaansa ja sanoi miehelle laihtuneensa varmaan ainakin jo melkein ehkä parisataa grammaa. Mies kouraisi kämmeneensä naisen vatsapalleron, vatkasi sitä mukaleikillisesti ja sanoi, että niinvarmaanjoo. Ei noin.

Kun nainen sanoo miehelle, että hän on laihtunut ainakin ehkä varmaan kuitenkin jo lähestulkoon parisataa grammaa, se tarkoittaa, että mies, sinun pitää kevyesti taputtaa oletettua vatsaa ja sanoa, että ethän sä ole mikään lihava, sun mitään tartte laihduttaa. Tai. Kyllä muuten huomaa, että olet laihtunut, ainakin kilon. Tai. Sulla on soma vatsa, naisella pitääkin olla vähän vatsaa, just tolleen sopivasti. Näin.

Jos mieheltä kysyy puolihuolimattoman retorisesti vaikka, että mitä tarkoittaa moottorin vääntömomentti, niin saa vartin innostuneen esitelmän siitä, kun moottorin vääntömomentti tuhatneljäsataaseitsemänkymmentä änämmää jaetaan momentin varrella nolla pilkku kolmella metrillä, niin saadaan vetävien pyörien vetovoimaksi tasan neljätuhattayhdeksänsataa ännää. Naisen käyttöliittymä on loppuviimeksi hirveän paljon yksinkertaisempi kuin auton moottorin. Tai kameran. Tai edes polkupyörän. Ehkä jopa potkulaudan. Mutta ne mies hallitsee vaikka vasemmalla jalalla kädet ja silmät sidottuina sukka suuhun tungettunakin. Vaan kun nainen kerjää ihan pientä kyhnytystä ja päänrapsutusta, niin kyhnyttääkö? Kehaiseeko kevään väsyttämää naisparkaa? Tarttuuko tilaisuuteen korjata kotiin helppo voitto vai vetäiseekö tappion voiton kidasta?

Ollapa naisenkäyttöohjeet Tekniikan Maailmassa.

[Kaikki yhtymäseikat todellisiin ihmisiin tai tapahtumiin ovat sattumanvaraisia tai ehkä keksittyjä ja nimet luultavasti muutettuja.]