Siitä on näemmä kolmisen vuotta, kun hankin keittiön seinälle Mikki Hiiri -kellon. Sehän ei siinä seinällä kovinkaan kauaa raksutellut, kun minuuttiviisarinsa pysähtyi nykimään kahtakymmnentä vailla kahdeksaan. Vaihdoin patterit ja hetken kello taas rouskutti menemään. Kunnes yhtenä aamuna havahduin huomaamaan, että kello oli ollut harvinaisen kauan 8.40. Minuuttiviisari nytkähteli taas. Toinen patteri, josko olisi ollut viallinen, mutta ei. Parin päivän päästä sama juttu: 9.40, nytk, nytk, nytk ...

Jätin asian sikseen ja annoin viisarin nykiä. Kello oli nätti, joten olkoon. Ja kahtakymmentä vailla kymmenen on ihan hyvä aika aamuin illoin. Ajattelin. Kunnes viime syksynä [huomatkaa, mikä pinnan pituus] myöhästyin muutaman kerran bussista ja ajattelin, että vaihdanpa tuon kellon. Minulla oli kaapissa varastoituna käypänen seinäkello. Varastoituna siksi, että naisen mieli muuttuu, se oli joskus ollut ihan kiva. Kelvatkoon, tuumin, vaihdoin uudet patterit ja seinälle. Muutama päivä ja taas minuuttiviisari nyki: 10.40 nytk, nytk ... Onpa huonoja pattereita, häivähti ajatuksissa ja vaihdoin uuden. Muutama päivä ja kello näytti 11.40 nytk, nytk ... No, kello on mennyt rikki varastoidessa, huokaisin, ja ostin ihka uuden pari viikkoa sitten. Sekä uusia pattereita ja viritin seinälle. Vajaa viikko niin jo taas nytk, nytk ... ja 12.40. Vaihdoin patterin ja manasin, kun klaasuulssonin vehkeisiin ei voi luottaa. No kello lähtikin sellaiseen laukkaan, että päivä kului parissa tunnissa. Kello roskiin.

Kaivoin sen alkuperäisen Mikki Hiiri -kellon, vaihdoin patterin, käärin kellon taustan huolellisesti folioon ja ripustin seinälle. Avot. Siellä se käy. Pilkulleen oikeata aikaa.

Tarinan opetus piilee jossain siellä foliohattuun uskomisen ja pitkän pinnan merkityksellisyyden ja itsestään naurettavuudeksi asti raportoimisen tarpeellisuuden välimaastossa. Ehkä vähän siinäkin, että perinnölliset tekijät ovat ihmisessä vahvat: Iskä vuorasi aikoinaan sängyn pohjan foliolla, ettei maasäteily sairastuta. Eikäpä sairastunutkaan. Ennen kuin sitten kellonsa pysähtyi lopullisesti.