Hämmentävää on myös se, miksi täällä painetaan pysähtymisnappulaa sillä hetkellä kun bussi starttaa liikkeelle edelliseltä pysäkiltä? Seuraavalle on matkaa vaikka kuinka, mutta niin vaan pitää heti sitä helkatan nappia pimputella.

Olen joskus ollut niin häijy, että annoin ikkunapaikkalaisen kompuroida ylitseni käytävälle. Ei kieli taipunut ilmoittamaan, että hän jäisi nyt niin en minäkään taipunut.

Ajattelinkin ilmoittautua sinun opistosi kevätkursseille. Myös se ostoskärryyn hyppääminen kiinnostaisi. Puhumattakaan reiden hipelöinnistä ja himokkaista katseista.

Olen ajatellut sen intohimoisen pimputtelun halun johtuvan siitä, kun äidit kiusaavat rukkanen soittonappulan päällä killittävää vekaraansa sanomalla "Saa painaa" vasta, kun naapurin Pasi jo ehti ensin. Niin moni ei koskaan saanut painaa.

Mua nyppii kanssa tyypit jotka painaa kun ovet ovat juuri saatu kiinni. Kuskina painasin jarrut pohjaan ja avaisin ovet uudelleen, ihan kiusallani.

Vaan tuosta poistumisesta! Yksi ilta tässä aivan varmasti tyttö käytävän puolella painoi nappia enkä siten alkanut tehdä mitään valmisteluja kun olin jäämässä samalla pysäkillä pois. Vaan pirulainen jäänytkään pois! Tuli melkein hätä lähtiessä. Tosin minä olen kiltti tyyppi kun poistuessa vinkkasen suullisesti ja kiitän päälle. Anteeksi. :D

Eläköön nuoriso!

Pidän tässäkin käänteessä tarpeellisena muistuttaa, että ihmisyksilö, joka kävi minuun kaksi viikkoa sitten käsiksi 58:n ruuhkavuorolla, kun en ajoissa ymmärtänyt väistää, edusti keski-ikäistä turkishuppukansaa.

Nuoriso on ainakin verbaalista, vaikkei se kaikki ihan painokelpoista aina olisikaan.

Voih, ykskaks tul ikävä TamPReel! Pelkäsin jottei sielkää ennää ois olt mikkää entisellää. PeRsarvot kunniaa.

Entäs nämä onnikkakuskit sitten! Ties mistä ovat. Eivät ainakaan Tampereelta. Sanovat huomenta ja päivää ja kiitos ja katsovat silmiin.

Nyt enää puuttuu, että nuoriso alkaa antaa turkishupputädeille paikkansa ruuhkabussissa. Itse asiassa kerran näin, kun näin tapahtui. Turkishuppu loukkaantui. Sanoi, ettei niin vanha vielä ole.

Vantaa --> Helsinki. Ei ollu kyllä tarkoitus harhauttaa sitä mummoo joka istu mun vieressä, mut hyvin se harhaili silti. Ekan kerran se alkoi vilkuilee meikää huolestuneesti kun suljin kirjan lukeakseni tekstiviestin. Sitten kun en avannutkaan kirjaa enää vaan laitoin sen kassiin, mummo jo lähes sinkoili paikaltaan (istuin siis ikkunan puolella). Erityisesti huvitti se, koska ite sanon kyllä aina kun tahdon pois - olen ihan vain käynyt Tampereella, yötäkään ollut kuin pari kertaa.

No kuitenkin, ajeltiin eteenpäin ja laitoin hanskat käteen valmiiksi, koska en ollut varma missä kohtaa mun piti painaa nappia. Niin just, arvaatte, mummo... Lopulta se oli niin epätoivoinen, että kun olin jäämässä pois, sain ihan oikeasti sanoa standardin "mun pitäisi jäädä nyt pois" ennen kuin se todella lopulta nousi paikaltaan ja antoi tietä.

Ihan kuin se olisi halunnut sihistä "piruako hämäsit monta pysäkinväliä" vaiks en ollut edes hämännyt. Tsih.

Se mummu oli taatusti meikäläisiä. Kaikki merkit täsmää.

Minä en uskalla ottaa ikkunapaikalla hanskoja lainkaan pois ja yritän olla siirtelemättä reppuani, ettei vaan valpastu vierusihminen käytäväpaikalla.

Taitolaji tämä tamperuus.

Minä matkustin Tampereen meinaan nyssessä viimeksi vuonna 2001, ja silloin oli vielä tuo kuvailemasi vanha toimintatapa kunniassaan.... Niin ne ajat muuttuu, Tampereellakin meinaan nääs.
Nimim. ent. 22:n vakiomatkustaja.

Kyä täällä piretään lujasti kiinni kaikesta vanhasta. Missä lie asiakaspalveluseminaarissa istuttavat kuskeja. Me onnikankäyttäjät ei anneta periksi. Ja kyä se nuarisoki oppii tavoille jahka aikamme tuijotetaan.

Helkkari, manselaisuudestako se johtuikin! Minä pääkaupunkiseudun paikallisjunassa tutkin tarkkaan ikkunaverhot, penkinreunat ja lattian raot enkä vahingossakaan vastapäätä istuvaan katsonut ettei häiriintyisi, ja hyvissä ajoin rupesin lähtemisen tekemisen alkamiseen kiskomalla kintaita ja rapistelemalla pussukoita, yskäisinkinkin pari kertaa eikä ne tollot sittenkään mitään ymmärtäneet, hyvä kun pyytäissä kokosivat raajansa. Ja eläissäni olen asunut vain vuoden Tampereella, kuka olisi uskonut että niinkin lyhyessä ajassa voisi hyvät tavat iskostua.

mulle on kyllä käynyt kerran (ja nimenomaan Tampereella) siten, että kun joku pimpautti pysähtymisnappia bussin juuri edelliseltä pysäkiltä lähtiessä, kuski löi jarrut pohjaan ja avasi ovet uudestaan. siinä se pimputtaja nousi sitten hyvin hämmentyneen näköisenä ulos.

Sirokko, joo just. Se on tämä ilma. Kun tätä vuodenkin hengittää, niin jo nääs on syrämmees tamperuus iskostunu.

Exme, ne on noi kuskit välillä tommosia. Eivätkä ota pysäkillä viittilöivää enää kyytiin, jos on ehtinyt kymmenekin senttiä bussia liikauttaa.