Kyllä! Oikein! Samaa miieltä täysin! Kyllä pizzalle pitää löytää Suomessa jotkin rajat. Sentään! STANA!
Reunat vain rajana pizzalla...
Vatsalla on rajat, ei jaksa niin paljon kuin silmät söisi. Pakko jättää pitsan rajat lautaselle.
Kyllä, raja kulkee reunapaloissa jos ne ovat mustia koppuroita.
Tuo kuva on muuten ensimmäinen uudella kamerallani otettu. Tai siis viime syksynä uudella. Ihan vaan piti päästä huitaisemaan kuva jostain. Innolla ei ollut mitään rajaa.
Pizzeria Napoli, Turku?
No sinä olet ainakin syönyt riittävän monta pizzaa Napolissa. Jotain rajaa!
No en itse asiassa aikoihin. Olen vain muuten läski. Minulla on sen sijaan hyvä muisti, eikä tuollaista sisustusta ole muualla näkynyt. Rajatapaus.
Siis taisin syödä aikoinaan elämäni ensimmäisen pizzan Turussa (olimme tapaamassa isoäitiäni) joskus seiskyt, kahdeksankyt luvun vaihteessa... Muistan vain, että se oli älyttömän iso. Edelleenkin tulee usein pizzaa tuotaessa tunne, että eihän tuota jaksa syödä kukaan. Jotain rajaa.
By the way: haastoin sinut mukaan kurssimeemiin.
Napolissa on ehken koko Suomen halvimmat pizzat ja ystävällisin mieshenkilö tiskin takana. Ja ehkä askeettisin salaatti ikinä.
Kiitos Paula haasteesta. Minulla on tuossa muutama kirjoitus taaksepäin kurssit jo tarjottuna. Tänä keväänä on mentävä nyt näullä.
Vanhalla kamerallasi joku ottaa varmaan myös kuvia perin onnelisna
Jälkipuheet
Kyllä! Oikein! Samaa miieltä täysin! Kyllä pizzalle pitää löytää Suomessa jotkin rajat. Sentään! STANA!
Reunat vain rajana pizzalla...
Vatsalla on rajat, ei jaksa niin paljon kuin silmät söisi. Pakko jättää pitsan rajat lautaselle.
Kyllä, raja kulkee reunapaloissa jos ne ovat mustia koppuroita.
Tuo kuva on muuten ensimmäinen uudella kamerallani otettu. Tai siis viime syksynä uudella. Ihan vaan piti päästä huitaisemaan kuva jostain. Innolla ei ollut mitään rajaa.
Pizzeria Napoli, Turku?
No sinä olet ainakin syönyt riittävän monta pizzaa Napolissa. Jotain rajaa!
No en itse asiassa aikoihin. Olen vain muuten läski. Minulla on sen sijaan hyvä muisti, eikä tuollaista sisustusta ole muualla näkynyt. Rajatapaus.
Siis taisin syödä aikoinaan elämäni ensimmäisen pizzan Turussa (olimme tapaamassa isoäitiäni) joskus seiskyt, kahdeksankyt luvun vaihteessa... Muistan vain, että se oli älyttömän iso. Edelleenkin tulee usein pizzaa tuotaessa tunne, että eihän tuota jaksa syödä kukaan. Jotain rajaa.
By the way: haastoin sinut mukaan kurssimeemiin.
Napolissa on ehken koko Suomen halvimmat pizzat ja ystävällisin mieshenkilö tiskin takana. Ja ehkä askeettisin salaatti ikinä.
Kiitos Paula haasteesta. Minulla on tuossa muutama kirjoitus taaksepäin kurssit jo tarjottuna. Tänä keväänä on mentävä nyt näullä.
Vanhalla kamerallasi joku ottaa varmaan myös kuvia perin onnelisna